maanantai 24. syyskuuta 2012

Herra ruumisvaununne siunatkoon

Tänä aamuna teologireppana sai hieraista silmiään useammankin kerran. Paikallislehden uutinen herätti ihmetystä ja herättää yhä, vaikka päivä alkaa hämärtyä iltaan. Aviisi kertoo neljännessivun kokoisella uutisellaan kuvien kera, että piispa Björn Vikström kävi varta vasten Mustiolla siunaamassa ja vihkimässä ruumisvaunut sekä niiden säilytyspaikan kirkon pihalla. Eikä kyseessä olekaan ihan tavalliset kärryt vaan vuonna 1915 rakennetut saattovaunut. Kuvateksti kertoo vielä painokkaammin, kuinka mustiolaiset kunnioittivat entisöityjen saattovaunujen siunaamista sateisessa säässä.

Että mitä? Teologireppana ymmärtää kyllä jonkin verran historian päälle ja senkin oikein hyvin, että Mustion kyläyhdistyksellä oli intoa kerätä yli 20 000 euroa vaunujen kunnostamiseen. Hienoa. Entisöijä sai töitä ja kaikki ovat Mustiolla tyytyväisiä.
En kuitenkaan ymmärrä, miksi 1950-luvulla käytöstä poistetut vaunut piti siunata. Myönnän, että teologinen tietämykseni ja kokemukseni ovat vielä untuvikkovaiheessa. Siispä toivon, että joku asiasta paremmin ymmärtävä teologikollega osaisi kertoa minulle tämän kyseisen siunauksen ydinajatuksen.


Luterilaisessa kirkossa siunataan monenlaisia asioita. Loogista on vaikkapa kirkon tai uuden toimitilan siunaaminen käyttöön ja uusien työntekijöiden siunaamisen työhönsä. Uteliaisuuttani tein haun Googlessa sanoilla "piispa siunasi", nähdäkseni mitä kaikkea piispat ovat viime aikoina siunailleet. Aiemmista uutisista löytyy esimerkiksi kirkkoveneen siunaaminen. Lievää hämmennystä aiheutti tietokoneruudulle putkahtanut uutinen veteraanikirjojen siunaamisesta. Jälleen heräsi sama yksinkertainen ja ytimekäs kysymys kuin aamulla, eli miksi.
Ehkä vastaukset joskus löytyvät.

Loppuviimeksi on syytä tyytyä vallitsevaan tilanteeseen. Viime vuosisadan ruumisvaunut on piispan toimesta siunattu ja sillä hyvä. Vertailun vuoksi olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, siunataanko uudet ruumisvaunut seurakunnissa aina käyttöönoton yhteydessä. Olisihan hienoa, että kuoleman hetken koittaessa viimeiselle matkalle vievä kulkuneuvo olisi asianmukaisesti siunattu.
Näin siunaushetkessä siunattu ruumis kulkisi siunatulla kärryllä siunatun maan lepoon. Siu siu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti