maanantai 8. lokakuuta 2012

Arkkipiispa ja hengellinen väkivalta

Seksuaalisuus puhuttaa kirkkokansaa ja kirkkoon kuulumattomia. Vaikuttaa siltä, että mielipiteitä lätkitään vähän sinne tänne, eikä aina huomata, mitä oman kommentin alle litistyy. Jälleen kerran puhutaan homoseksuaalisuudesta. Nyt ei ole kysymys niinkään siitä, onko homoseksuaalisuus oikein vai väärin, vaan lähinnä siitä, saako ihminen ahdistua omasta seksuaalisuudestaan. Mitä mieltä sinä olet, saako? Luterilaisen kirkon korkein auktoriteetti sanoo, ettei saa. Homoseksuaalin eheyttäminen on arkkipiispa Kari Mäkisen lausunnon mukaan hengellistä väkivaltaa.

Kyllä nyt niin mieleni pahoitin ja ärsyynnyin herra arkipiispan mielipiteeseen tästä Aslanin eheytyskurssista. Arkkipiispa kun kertoi STT:lle pitävänsä Aslan-yhdistyksen eheytystoimintaa manipuloivana toimintana ja hengellisenä väkivaltana. Täytyi taas kerran hieraista silmiään ja hyvin vakavasti pohtia, että mitä nämä piispat oikein ajattelevat uskosta ja hengellisyydestä vai ajattelevatko mitään. Mikä on tämä kirkko, johon vielä toistaiseksi kuulun? Onko se lintu vaiko kala? Perin kummallinen käsitys kirkkoni johtajalla on ainakin hengellisestä väkivallasta.

Otetaanpa tähän väliin Wikipedian määritelmää hengellisestä väkivallasta. Sivustolla kerrotaan näin: "Hengellinen väkivalta on uskonnollissävytteistä käyttäytymistä, jolla pyritään murtamaan tai nujertamaan uskonnollisin uhkauksin, vaatimuksin tai pakottein toisen ihmisen elämänkatsomus, elämäntapa tai mielipide." Miten on, uhkaako, vaatiiko tai pakottaako Aslan ihmisiä johonkin? Eikö kurssi olekaan vapaaehtoinen? Miten tämä ns. väkivalta ilmenee?


Aslan on kirkkokuntiin sitoutumaton kristillinen järjestö, joka antaa tukea ihmisille, jotka kokevat tarvitsevansa hengellistä apua ihmissuhteiden, tunne- ja seksuaalielämän alueella. Lähtökohtana on siis aina yksilö, joka etsii itse apua omiin henkilökohtaisiin ongelmiinsa Aslanin kautta.

Mitä Aslanin toiminnassa pelätään? Sitäkö, että joku onnellinen tasapainoinen homoseksuaali eheytyisi vastentahtoisesti, aivan vahingossa heteroksi? Mielestäni kurssille hakeutujan tulee ottaa itse päävastuu itsestään. Jos hengellisyys ahdistaa, ei pidä mennä mukaan toimintaan, jonka jo etukäteen tietää olevan vahvasti hengellistä. Aslan kertoo toiminnastaan avoimesti nettisivuillaan. Väittäisin, että on äärimmäisen vaikeaa joutua vahingoissa Aslanin kurssille eheytettäväksi, jos kokee olevansa seksuaalisesti ehjä homoseksuaali. Miksi itsensä kanssa tasapainossa oleva hakeutuisi eheytykseen? Oletan, että kursseille pyrkivä henkilö tietää itse hyvin tarkasti millaiseen toimintaan hän on menossa ja miksi hän sinne hakeutuu.

En päässyt oikein sisälle herra arkkipiispan aivoituksiin. Onko hän nyt siis sitä mieltä, että hengellisen avun ja tuen antaminen seksuaalielämässä oleviin ongelmiin on hengellistä väkivaltaa siitä huolimatta, että henkilö hakeutuu itse kurssille saamaan apua? Onko arkkipiispa todellakin sitä mieltä, että Raamattu ei anna perusteita rukoilla lähimmäisen puolesta jos tämä pyytää rukoustukea seksuaaliongelmiinsa?
Ovatko homoseksuaalisuus ja porno kirkolle nykyään niin "pyhiä" asioita, ettei ihminen, joka kokee ne synneiksi, saa pitää niitä syntinä, ei vaikka kyse olisi omasta ruumiista? Jos herra arkkipiispa haluaa nujertaa näiden apua hakevien uskonnolliset mielipiteet ja ahdistuksen omasta seksuaalisuudestaan, hän syyllistynee itse henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan.

Näen asian nimittäin niin, että niin kuin itse kullakin on oikeus elää henkisesti tasapainoisesti homoseksuaalina, tulee jokaisella henkilöllä vastavuoroisesti olla myös oikeus hakea hengellistä apua homoseksuaalisuuden takia kokemaansa ahdistukseen, jos kokee apua ja terapiaa tarvitsevansa.
Mikäli joku ulkopuolinen alkaa sanella tällaiselle ahdistuneelle ihmiselle, ettei hänellä saa olla synnintuntoa homoseksuaalisista teoistaan, on se aivan yhtä paha asia kuin syyllistää väkivalloin sellaista henkilöä, joka ei koe omassa homoseksuaalisuudessaan mitään väärää.

Sitä paitsi jos kirkko tarjoaisi tukea seksuaalielämässä olevien ongelmiin, ei kirkon jäsenten tarvitsisi hakeutua Aslanin kursseille. Mutta mitä apua kirkko voisi tarjota, kun nykyään "lähes kaikki käy"? Miten homoseksuaalinen pappi voisi ymmärtää oman seksuaalisuutensa kanssa kamppailevaa henkilöä, kun pappi ei näe asiassa mitään ongelmaa synnistä puhumattakaan? Entä, jos asia on oikeasti ongelma jollekin? Mitätöikö kirkko ongelmaisen tunteet?



Millä mandaatilla herra arkkipiispa puuttuu Aslanin toimiin? Eikö olisi syytä aloittaa hengellisen väkivallan kitkeminen ensin omasta kirkkokunnasta, esimerkiksi herätysliikkeistä?

Voin toki olla väärässäkin, mutta minusta vaikuttaisi siltä, että arkkipiispa on eniten huolissaan siitä, että Aslan pitää homoseksuaalisuutta syntinä. Mutta onko kirkko hitustakaan huolissaan siitä, että esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuus pitää homoseksuaalisuuden ja masturboinnin lisäksi myös korvakoruja, hiusten värjäämistä ja ehkäisyä kadotukseen vievinä synteinä?

Eikö tulisi olla enemmän huolissaan niistä tuhansista luterilaisen kirkon jäseninä olevista vl-äideistä, jotka eivät uskalla ehkäistä helvetinpelon takia kuin niistä muutamasta henkilöstä, jotka hakeutuvat vuosittain itse vapaaehtoisesti yhteiskristillisen Aslanin parin päivän mittaisille kursseille? Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon ydintä. Aslanin toimintaan osallistutaan vapaaehtoisesti ja harkiten, vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön synnytään.

Niinpä kysynkin, kumpi on vaarallisempaa henkisesti: vapaaehtoinen parin päivän eheytyskurssi Kiponniemessä Aslanin kurssilla vai koko hedelmällinen ikä masentuneena, uupuneena vanhoillislestadiolaisen suurperheen äitinä tai isänä jatkuvassa syyllisyydessä ja helvetinpelossa kipuillen? Miksi kirkko ei uskalla ottaa selvää kantaa tähän niin monille kipeään asiaan? Miksi takertua ulkopuolella oleviin lillukanvarsiin kun omassa piirissä on massiivinen ongelma? Mitä kirkko pelkää? 

11 kommenttia:

  1. Kiitos todella mielenkiintoisesta blogista!

    Mielestäni puhut tässä blogitekstissä kahdesta eri asiasta, jotka molemmat ansaitsisivat oman keskustelunsa.

    Aslanin toiminnassa ihmisiä huolestuttaa se, että yhdistyksen kursseilla autetaan ihmistä tukahduttamaan oma luonnollinen seksuaalisuutensa. Jos ihminen kokee epävarmuutta ja häpeää seksuaalisen identiteettinsä takia, äärikristillinen "eheytyskurssi" ei ole oikea paikka, varsinkaan, jos kurssille osallistumiseen painostetaan. Oikea paikka on seksuaalisuuteen perehtyneen psykoterapeutin vastaanotto. Sitä kautta seksuaalisuutensa kanssa apua kaipaavat voivat työstää kysymyksiä, kuten: "miksi seksuaalisuuteni ahdistaa minua?" ja "miten oppisin kunnioittamaan itseäni seksuaalisena olentona ja rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen?" Ihminen on luonnostaan seksuaalinen olento, ja seksuaalisten tarpeiden kieltäminen ja tukahduttaminen ei ole kenellekään tarpeen. Siihen ohjaaminen on henkistä ja hengellistä väkivaltaa.

    Vanhoillislestadiolaisuutta olen seurannut vain yhteisön ulkopuolelta. Kysyt mielestäni täysin valideja kysymyksiä, ja haastat luterilaista kirkkoa hyvillä argumenteilla. Mielestäni kaikilla ihmisillä tulisi olla valta itse päättää omasta ruumiistaan ja siitä, miten sitä käyttää tai koristelee. Se on yksi ihmisen perusoikeuksista. Ja kyllä, myös ehkäisykielto ja lisääntymispainostus ovat hengellistä väkivaltaa, joka olisi syytä kitkeä.

    Kirkon on ehkä helpompi ottaa kantaa yksittäiseen, marginaaliseen ilmiöön kuten Aslan-leirit. Lisäksi heillä on todennäköisesti pelko uudesta Homoilta-ilmiöstä, joka luo myös painetta ottaa tähän kantaa.

    Vanhoillislestadiolaisuudesta ja vanhemmuudesta liikkeen piirissä oli mielestäni taannoin keskusteluohjelmia televisiossa. Ongelmia on hankala kitkeä, kun liikkeen johto ei tunnusta niitä ongelmiksi. Kuten monessa muussakin asiassa, ongelman ratkaiseminen lähtee siitä, että ongelman tunnistaa. Toinen kriteeri mielestäni on, että ratkaisun tulisi lähteä liikkeen sisältä. NIin kauan, kuin liikkeen saarnaajat saarnaavat helvetin tulta ja jumalan raivoa ehkäisyä käyttäville, ei muutosta valitettavasti tule.

    Liikkeen oppisisältöjen muuttumista odotellessa toivoisinkin mahdollisimman monelle pahassa ja ahdistavassa tilanteessa olevalle rohkeutta ottaa hatkat ja alkaa puhua ongelmista julkisesti.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi.
    Seksuaalisuus ja hengellinen väkivalta ovat molemmat aihepiirejä, joista tuskin tulee löytymään milloinkaan täyttä sopua. Jokainen puolustaa omaa näkökantaansa ja samalla oikeutta toteuttaa seksuaalisuutaan sekä hengellisyyttään haluamallaan tavalla.

    Itse ajattelen niin, että näillä alueilla syyllistytään väkivaltaan silloin kun pyritään väkisin muokkaamaan henkilön tunne-elämää ja tahtoa jonkin ryhmän tai auktoriteetin painostuksen alla. Koostuuhan sana väkivalta jo itsessään osista väkisin ja valta.

    Vapaaehtoinen osallistuminen eheytymiskurssille, oman halun ja tahdon toteuttaminen ratkaisun etsinnässä hengelliseltä alueelta ei ole mielestäni väkivaltaa. Siksi en pysty ainakaan tällä hetkellä pitämään Aslanin toimintaa vääränä. Oletan, että kristilliselle eheytyskurssille menevät ihmiset ovat myös itse keskimääräistä vahvemmin kristillisesti suuntautuneita. Jos kristillistä taustaa ei ole, kurssia ei tulisi heille suositella.

    Olet oikeassa siinä, että vanhoillislestadiolaisuudessa ongelma on nähtävä sisältäpäin. Tilanne on kuitenkin erittäin hankala, koska ehkäisyoppi koskettaa erityisesti juuri naisia. Fyysinen ja psyykkinen kuormitus on äitien harteilla. Patriarkaalinen rakenne ei mielestäni kykene samastumaan naisen asemaan vl-liikkeessä.
    Vaatisi suurta mullistusta opillisesti ja rakenteellisesti, jotta naiset pääsisivät irti syyllistämisestä ja suurperheen ihanteesta ja odotteista.

    VastaaPoista
  3. Olen oppinut arvostamaan blogiasi ja ajatteluasi, sillä vaikutta asioihin juuria myöten perehtyvältä ammattilaiselta.
    Siksi olikin hämmäentävä lukea, että puolustat Aslanin toimintaa, jota esim. USA:n psykologien yhdistys pitää epäilyttävänä.
    Yllättävää oli lukea myös, että jotenkin yhdistät toisiinsa homoseksuaalit ihmiset ja pornon. Se on aika omituinen ajatus täsäs yhteydessä. Ilmeisesti et pidä homoseksuaaleja ihmisiä yhtä luonnollisina kuin heteroita, mitä he tietenkin ovat. Sukupuoli-identiteetin muovaava orienteaatio määräytyy ihmisellä varhaisessa sikiövaiheessa, tietyssä vaiheessa kehitystä jolloin sikiö saa äidistä hormonisuihkun, mikä stimuloi kehitystä. Tähän ei ihminen itse pysty vaikuttamaan mitnekään. ihmisetä tulee hetero tai homo, tai bi, aivan tahdosta riippumatta. Samalal tavalla kuin saa vaalean tai tumman tukan, siniset tai ruskeat silmät. Niiden suhteen ei voi valintoja itse tehdä. Siksi ei hetero tai homo lähtökohtaisesti tarvitse "eheytystä" sukupuolisen orientaationsa osalta. Toki jos kokee kaipaavansa identiteetilleen tukea ja psykologista konsultaatiota, tai hengellistä rohkaisua, mikäpä siinä. Mutta uskonnolla "parantaminen" jostain "väärästä seksuaalisuudesta" kuulostaa keskiaikaiselta, ja kyllä siinä loukataan ihmisoikeuksia kun leimatataan juuri homoseksuaalit jotenkin vääriksi ihmisiksi. Sorry, mutta homofobia on pitkälle samaa juurta kuin rasismi. - Terkuin, Efva.

    Vantaan Laurin juttu lukuvinkiksi:
    http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2012/2012-10-11/paakirjoitus/arveluttavaa-terapiaa

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi. Tarkoitukseni ei todellakaan ole yhdistää homoseksuaalisuutta ja pornoa, vaikka molemmat sanat olivat samassa lauseessa.
    Homoseksuaalisuus ei ole pornoa. Porno puolestaan voi olla yhtä lailla homoseksuaalisesti kuin heteroseksuaalisestikin virittynyttä.

    Teologisessa viitekehyksessä ihminen voi kokea eri asioita ahdistavina. On niitä, jotka ahdistuvat omasta homoseksuaalisesta identiteetistään, monista seksisuhteistaan, itsetyydytyksestä, pornon katselemisesta tai pedofiilisistä ajatuksistaan.
    En halua lähteä arvottamaan näiden ihmisten tunteita tai kokemuksia. En ota kantaa myöskään siihen, mikä on luonnollista tai sopivaa käyttäytymistä ja mikä ei. Osa listassa olevista asioista on yleisesti hyväksyttyjä, osa ei.

    Se mitä halusin nostaa esille on se, että jokaiselle ihmiselle tulee olla vapaus hakea rukoustukea ja hengellistä apua myös seksuaalisen alueen ongelmiin ilman ympäristön tai kirkon tuomiota. Uskonnonvapautta on oikeus hengelliseen tukeen olivatpa ongelmat millaisia tahansa. Kenenkään tunteita ei saa vähätellä.

    On lukuisia ihmisiä, jotka ovat saaneet mitä erilaisimpin seksuaalisen alueen ja tunnepuolen ongelmiin apua hengellisestä terapiasta, esimerkiksi Aslanilta.

    Psykologia ja psykiatria kulkevat aivan eri latuja kuin hengellinen elämä. Se mikä on karismaattisuudessa normaalia, voidaan katsoa psykiatrisessa tai psykologisessa viitekehyksessä epäterveeksi. Tästä syystä en halua lähteä käsittelemään hengellisyyttä minkäänlaisten psykologian yhdistysten näkökantojen kautta.

    Nykyisen hormonien käytön aikakaudella on pikemminkin väistämätöntä, että ihminen altistuu sikiövaiheessa. Moni aloittaa ehkäisypillereiden käytön vähän päälle kymmenen ikäisenä. Mihin kaikkeen se vaikuttaa? Kuinka paljon hormoneja elimistöön kertyy? Myös ruokaan pumpataan hormoneja.
    On totta, ettei ihminen voi vaikuttaa itse hormonaaliseen kehitykseensä. Toisaalta uskon myös siihen, että lapsuusaikana koettu seksuaalinen väkivalta voi altistaa jotkut ihmiset homoseksuaalisuuteen.

    Mielestäni nykyaika myös kannustaa homoseksuaalisiin kokeiluihin, kun kaikki on sallittua ja hyväksyttyä. Tämä näkyy esimerkiksi tv-sarjoissa, joissa on jo täysin luonnollista, että joku aikuinen hetero löytää täysin yllättäen itsestään homoseksuaalisia tunteita. Heterosta voidaan siis "luoda" viihteessä juonikerrontaa vauhdittamaan bi, mutta jos joku bi-seksuaali tai homoseksuaali kertoisi muutoksesta heteroksi, se koetaan lähes ihmisoikeusloukkauksena. Onko muutos toiseen suuntaan pelottavaa? Voidaanko tässä yhteydessä puhua heterofobiasta?

    Jos homoseksuaalisella ihmisellä on halu muuttua (yleensä tällaista halua ei ole), uskon että Jumala pystyy ihmeisiin myös tällä alueella.

    Itse en koe, että Aslan tai joku muu taho pitäisi homoseksuaaleja jotenkin väärinä ihmisinä. Teologiselta kannalta katsoen, kyse on siitä, että tietty käytös koetaan Raamatun valossa syntinä ja siitä halutaan varoittaa.
    Monet uskovat pitävät homoseksuaalista käytöstä syntinä. Siksi heillä on huoli näistä ihmisistä.

    Jos Jumala pitää homoseksuaalisuutta hyvänä asiana, niin mitään ongelmaa ei ole. Jos homoseksuaaliuus on Jumalan mielestä syntiä, niin silloin näillä ihmisillä on ongelma samoin kuin niillä hengellisillä auktoriteeteilla, jotka opettavat homoseksuaalisuuden olevan raamatullisesti hyvää ja oikeaa. Raamatun mukaan hengellisellä opettajalla on valtava vastuu.

    Kyse ei ole homofobiasta vaan huolesta.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Olen itse vanhoillislestadiolaisuudesta eronnut lesbo ja satuin päätymään blogiisi etnisten lestadiolaisten Omat polut –sivujen kautta lukemaan ehkäisykieltoa koskevia kirjoituksiasi. Arvostin suuresti sinua, mielipiteitäsi ja toimintaasi, kunnes osuin tähän blogikirjoitukseen ja etenkin sen kommentteihin. Toki tämä on jo vanha kirjoitus, mikä saa minut toivomaan että olisit jo löytänyt homoseksuaalisuudesta asiallista tietoa.
      Sanot uskovasi, että lapsuuden aikana koettu seksuaalinen väkivalta altistaisi homoseksuaalisuuteen. Onko sinulla jotakin pohjaa tälle ajatukselle, vai onko se todella uskonnollista uskoa, joka perustuu sisäiselle kokemuksellesi aiheesta? Jos sinulla on tälle uskomukselle jotakin perusteita, lukisin niistä mielelläni. Tämä on yksi usein toisteltu lause, mutta koskaan en ole nähnyt kenenkään esittävän sille mitään perusteluja. Näin ollen itse pidän sitä myyttinä.

      Toiseksi väität, että nykyaika kannustaa homoseksuaalisiin kokeiluihin. Käytät perusteluna tv-sarjoja. Minusta on hyvä, että tv-sarjoissa on myös homo/biseksuaalisia hahmoja, koska ne voivat tarjota samaistumiskohteen kasvavalle homo/bi-nuorelle. Kuitenkaan tv-sarjoissa nähdyt juonikuviot eivät tee kenestäkään homoa ja tuskin myöskään saavat ketään kokeilemaan homoseksuaalisia suhteita.

      Itse ajattelen seksuaalisen identiteetin muuttumisesta, että sitä voi tapahtua niin homosta heteroksi kuin heterosta homoksikin. Ajattelen, että muutos molempiin suuntiin on täysin ok. Usein niissä tarinoissa joissa kerrotaan homon muuttuneen heteroksi kuitenkin esitetään ajatus, jonka mukaan tähän suuntaan tapahtuva muutos on eheytymistä tai muuten muutosta parempaan suuntaan. Näin annetaan ymmärtää, että homoseksuaalisuus olisi esim. rikkinäisyyttä tai muuten väärin/heteroutta huonompi vaihtoehto tms. Homosta heteroksi –tarinat siis voivat aiheuttaa ahdistusta nuoressa homoseksuaalissa, vaikka sinänsä jonkun muun homon muuttuminen heteroksi olisikin täysin ok. Varsinkin jos tällaisen tarinan lopuksi vielä väitetään, että muidenkin homojen tulisi muuttua, mitä on esim. uskonnollisten ryhmien materiaaleissa.

      Heterofobiaa en käsitteenä tunnista. Voitko kertoa mitä tämä pitää sisällään? Kokevatko heterot syrjintää esimerkiksi työhönottotilanteissa? Huudellaanko heidän peräänsä kadulla, kun he kävelevät rakkaansa kanssa käsi kädessä? Homoille tällaiset tilanteet ovat tosiasia ja homofobia on todellinen ilmiö. Esimerkiksi siitä johtuen minun on vaikea kuvitella, että joku todella säntäisi kokeilemaan homosuhdetta heti nähtyään tv:ssä fiktiivisen homon.

      Poista
    2. edellisen kommentin jatkoa:

      Sanot, että et koe, että joku taho pitäisi homoseksuaaleja jotenkin väärinä ihmisinä. Tämä johtuu luultavasti siitä, ettei sinulla ole kokemusta homoseksuaalina elämisestä esim. uskonnollisessa yhteisössä. Minulla on. Voin kertoa, että minulla on vahva kokemus siitä, että minua on vanhoillislestadiolaisuudessa pidetty nimenomaan vääränlaisena ihmisenä. Se, että SRK on kutsunut homoseksuaalisuutta perversioksi ja Olavi Voittonen on sanonut, että tällaisesta taipumuksesta vapautumista rukoillaan, tuntuu minusta nimenomaan siltä, että minua pidetään vääränlaisena ihmisenä. Että minä en kelpaa omana itsenäni. Myös se, että pidetään homoseksuaalisuuden toteuttamista syntinä, tuntuu erittäin pahalta. Minä nimittäin olen ihmisenä kokonaan, sydänjuuriani myöten lesbo ja toteutan omaa lesbouttani jatkuvasti, kun elän ja hengitän. Aivan samoin kuin toteutan myös esimerkiksi naiseuttani koko ajan olemassaolollani. Uskonnolliset ryhmät ajattelevat ilmeisesti seksuaalisen suuntautumisen olevan seksin harrastamista, ja tuomitsevat tarkoitushakuisen Raamatun tulkinnan avulla koko ihmisen vääränlaiseksi ajatuksineen, tunteineen ja tekoineen.

      En ymmärrä, miksi koet arkkipiispan kannanoton tähän asiaan olevan jotenkin pois siltä, että uupuneiden lestadiolaisäitien tilanteeseen tulisi kiinnittää huomiota. Itse ajattelen, että arkkipiispan olisi hyvä puuttua niin ehkäisykiellon aiheuttamiin ongelmiin kuin myös uskonnollisten ryhmien lesboja/homoja kohtaan suorittamaan painostukseen. Oma kommenttini meni tosin aika paljon ohi Aslanista, jota alkuperäinen blogikirjoitus koski, mutta koin, että näkemyksesi homoseksuaalisuudesta olivat sellaisia, että en kyennyt olemaan kommentoimatta. Aslanista en sinänsä tiedä paljonkaan, joten sitä en kommentoi. Haluan tosin kiinnittää huomiosi siihen, että arkkipiispa ei missään kohtaa paheksunut niitä ihmisiä, jotka menevät noille leireille ts. niitä homoseksuaaleja joilla on itsensä kanssa vaikeaa, vaikka kirjoituksestasi saakin sellaisen kuvan.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Kirjoitat näin: "Itse ajattelen seksuaalisen identiteetin muuttumisesta, että sitä voi tapahtua niin homosta heteroksi kuin heterosta homoksikin."

      Eli toteat itse muutoksen mahdollisuuden, mutta kuitenkin kiistät kasvuympäristön ja roolimallien vaikutuksen. Mielenkiintoista. Itse en usko, että muutos kumpaankaan suuntaan voisi tapahtua tyhjiössä ilman minkäänlaisia vaikutteita.

      Uskon, että esimerkiksi lapsuusiässä tapahtunut hyväksikäyttö voi joidenkin kohdalla muuttaa psyykeä ja seksuaalisuutta. Ajatus ei ole omasta päästäni ja olen useista tapauskertomuksista kuullut, mutta en ole tallentanut lähdetietoja mihinkään, mistä niitä voisi sinulle suoralta kädeltä poimia.

      Lue aluksi vaikka Mario Bergnerin kirja. Muistelen, että siinä olisi jotain tästä aiheesta.

      Tässä on myös linkki dokumenttiin, jossa käy ilmi, että asiat eivät aina ole mustavalkoisia:
      http://www.tv7.fi/vod/player/?program=40301

      En käy kiistelemään tästä asiasta. Totean kuten aiemminkin:

      Jos Jumala pitää homoseksuaalisuutta hyvänä asiana, niin silloinhan mitään ongelmaa ei ole. Jos homoseksuaaliuus on Jumalan mielestä syntiä, niin silloin näillä ihmisillä on ongelma samoin kuin niillä hengellisillä auktoriteeteilla, jotka opettavat homoseksuaalisuuden olevan raamatullisesti hyvää ja oikeaa.

      Kyse ei ole homofobiasta vaan huolesta.

      Ja se pitää muistaa, ettei synnitöntä ihmistä maan päällä olekaan. Joten kukaan ei voi nostaa itseään toisen yläpuolelle tässäkään asiassa, olipa asia miten päin tahansa.

      (kirjoitusvirheitä korjattu)

      Poista
    5. Jos luet kommenttini tarkasti, huomaat, että puhun seksuaalisen identiteetin muutoksesta, en seksuaalisen suuntautumisen muutoksesta. Nämä ovat aivan eri asioita. Itse esimerkiksi heteronormatiivisessa ympäristössä kasvaneena identifioin itseni hyvin pitkän heteroksi, koska se oli ulkoa tuleva vahva malli. Identiteettini muuttui, kun ihastuin naiseen ja aloin käsitellä myös menneisyydessäni tapahtuneita asioita, jotka olin aiemmin vain ohittanut tilapäisinä mielenhäiriöinä tms. Seksuaalinen suuntautumiseni ei kuitenkaan mielestäni muuttunut, olen aina ollut lesbo, myös lapsena, vaikka en sitä silloin tiedostanut. Kerron omaa tarinaani tässä vain selventääkseni, mitä eroa on mielestäni käsitteillä identiteetti ja suuntautuminen. Siis ympäristö voi mielestäni vaikuttaa yksilön seksuaalisen identiteetin muodostumiseen, mutta ei sinänsä seksuaaliseen suuntautumiseen, joka on mielestäni persoonan pysyvä ominaisuus. Näkemystä seksuaalisesta suuntautumisesta pysyvänä osana persoonaa tukee esimerkiksi aiemmasssa kommentissa esitetty teoria raskauden aikaisten hormonien vaikutuksesta. Toki ilmeisesti biseksuaaleilla voi olla kausia, jolloin he ovat enemmän kiinnostuneita miehistä tai enemmän kiinnostuneita naisista. Heidän seksuaalista suuntautumistaan näiden kausien vaihtelu ei kuitenkaan muuta. Lisäksi haluan huomauttaa, että kommentissani kiistän vain tv-sarjojen vaikutuksen seksuaali-identiteetin muodostumiseen. Siinä kohtaa minulla oli tarkoituksena lähinnä sanoa, että kukaan tuskin päätyy homoksi/homosuhteisiin hetken mielijohteesta nähtyään satunnaisen fiktiivisen homon telkkarissa.

      Lapsuusaikaisesta hyväksikäytöstä olen itsekin lukenut muistaakseni ihan luotettavista lähteistä, että ne voivat johtaa siihen, että uhriksi lapsena joutunut päätyy myöhemmin itse hyväksikäyttäjäksi (niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin). Sen sijaan en muista nähneeni luotettavaa lähdettä, jossa seksuaalinen hyväksikäyttö johtaisi homoseksuaalisuuteen.

      Minulla itselläni agnostikkona ei ole tarvetta alkaa keskustella homoseksuaalisuudesta kristinuskon näkökannalta sen enempää, kuin että Raamatun tulkintoja on monia, eikä se konservatiivisin ole välttämättä automaattisesti oikea (Jos siis ylipäänsä on olemassa "oikea" tapa tulkita Raamattua. Raamatun tulkinnan oikeudellisuutta voimme pohtia jos oletamme että on olemassa jumala, jonka sanaa Ramattu on ja jota siis voi tulkita jumalan tahdon mukaisesti tai vastaisesti l. oikein tai väärin).

      Olen kiinnostunut kyllä uskonnollisten yhteisöjen suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen, mutta enemmän siltä kannalta, miten yhteisön suhtautuminen homouteen vaikuttaa lesbon/homon kasvamiseen omaksi itsekseen. En koe siis tarpeelliseksi alkaa väitellä siitä, mitä mieltä jumala kenties on aiheesta. Minusta esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuuden suhtautuminen homouteen/lesbouteen vaikuttaa lesbo/homonuoren kasvuun vahingollisesti. En pidä hyvänä sitä, että nuori kasvatetaan ilmapiirissä, jossa hän joutuu häpeämään itseään ja pelkäämään läheistensä hylkäävän tai tuomitsevan hänet, jos seksuaalinen suuntautuminen tulee ilmi. Tähän siis haluaisin, että julkisuudessa puututtaisiin esimerkiksi juuri kirkon johdon taholta, kun vl-liike on kuitenkin kirkon sisäinen liike.

      Poista
  5. Hyvä ja asiallinen kirjoitus. Olen itse osallistunut Aslanin kursseille useammankin kerran, koska paitsi homoseksuaalisuuden kanssa kamppailevia (henkilöt itse kokeavat asian ongelmakseen), Aslan auttaa myös meitä seksuaalisesti haavoitettuja. Homoseksuaaleja kursseilla on ollut hyvin pieni osa väestä, enimmäkseen niillä kursseilla, millä itse olin, oli meikäläisiä, joiden seksuaalisia rajoja oli eri tavoin rikottu.

    On kohtuutonta, että Aslan leimataan aina ja vain homojen eheytysjärjestöksi. Eheyttäminen ei nyt muutenkaan mielestäni ole mahdollista, vaan oikeampi termi on eheytyminen, koska ihminen nähdään Aslanissakin subjektina eikä objektina. Jokainen on itsenään aktiivinen toimija eikä mikään passiivinen eheyttämisen kohde.

    Ja todellakin, kurssit ovat mitä suurimmassa määrin vapaaehtoisia. Niille täytyy erikseen pyrkiä, eikä esim. vaikeassa mielenterveyskriisissä olevaa edes oteta sinne, vaan kehotetaan psykiatrisen avun piirissä odottamaan parempaa aikaa kurssin käymiselle. Ihmisen täytyy siis olla ainakin yleisesti ottaen psyykkisessä tasapainossa kurssille päästäkseen. Lisäksi siellä kyllä herkästi suositellaan ihan Kelan tukemaa psykoterapiaa, jos ilmenee, että pelkkä vertaistuki ei ole riittävä tukimuoto.

    Omasta kokemuksestani kursseille osallistuneena sanon, että ne ovat erittäin hyvää työtä ja ainakin itseäni auttaneet hyvin vaikeista seksuaalisista traumoista toipumaan niin, että nykyään voin elää täysipainoista, onnellista elämää. On erittäin loukkaavaa, että arkkipiispa Mäkinen kategorisesti torppaa tällaisen ihmisiä todella auttavan, vapaaehtoisten vertaistukea tarjoavan järjestön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Olisi hyvä, jos kirkon piirissä kiinnitettäisiin huomiota niihin, jotka ahdistuvat ja traumatisoituvat kuulemistaan opeista ja jätettäisiin rauhaan ne, jotka itse vapaaehtoisesti hakeutuvat toimintaan jota pitävät hyvänä ja rohkaisevana sekä uskoa vahvistavana.

      Poista