maanantai 1. lokakuuta 2012

Tuleeko syntymättömästä lapsesta enkeli?

Voiko ihminen tuottaa "enkeleitä" omalla valinnallaan? Kuinka monta Jumalan suunnittelemaa sukupolvea voit tuhota ehkäisemällä sinulle varattujen lasten syntymän maan päälle? Mihin niiden sielut joutuvat, joiden syntymän ehkäiset? Joudutko tulevaisuudessa vastuuseen ehkäisyn käytöstä Jumalan edessä? Pääsetkö taivaaseen jos et toteuta Jumalan tahtoa, maksimaalista lisääntymistä, lapsilukusi kohdalla? Onko ehkäisy oikeasti murhaamista?

Useimmille ihmisille yllä olevat kysymykset ovat absurdeja, järjenvastaisia. Väitän kuitenkin, että juuri tälläkin hetkellä yllättävän moni perhe maassamme painiskelee niiden kanssa. Uupuneet vl-äidit pohtivat mielessään, mitä tehdä, kun Jumala on siunannut suurella lapsikatraalla, eikä oikeastaan jaksaisi enää ottaa vastaan yhtään lahjaa, mutta toisaalta uusista pienokaisista ei voi eikä saa kieltäytyäkään.

Oppi kun on yksinkertaisuudessaan tämä: Vanhoillislestadiolainen haluaa ottaa vastaan kaikki lapset. Lauseessa ei ole lieventäviä sanoja, eikä siihen saa lisätä sivulausetta joka alkaisi sanalla mutta. Jos kuulut liikkeeseen, ajattelet ja toimit niin kuin liikkeeseen kuuluva ajattelee ja toimii.

Haluan ravistella käsityksiä, joihin uupuneet äidit vetoavat ehkäisystä kieltäytyessään. Miksi? Siksi, että olen viime viikkoina lukenut niin monia kertomuksia, joissa kuvataan sitä ahdistusta, masennusta, väsymystä, pelkoa, syyllisyyttä, jota ehkäisemättömyysoppi perheissä aiheuttaa ja on aiheuttanut. Miksi niin moni vl-perheeseen syntynyt lapsi kokee itsensä ei-toivotuksi ja tarvitsee terapiaa?   


Yhteisön virallinen kanta, johon vl-liikkeen johto tukeutuu ulkopuolisissa kannanotoissaan, on se, että ehkäisyä ei ole kielletty. Jokainen perhe toimii omantuntonsa mukaan. Aivan. On kuitenkin huomioitava se, että tiiviissä yhteisössä elävän omatunto on koulutettu yhteisön oppeja tukevaksi jo varhaislapsuudessa. Opetetun omantunnon ohjaaminen haluttuun suuntaan on helppoa, koska sivupolkuja ei anneta. Ehkäisy luetaan yksiselitteisesti synniksi ja syntiä ei saa tehdä.
Todellisuudessa yhteisön jäsenellä on kaksi vaihtoehtoa:

1) Omatuntosi sanoo, ettet halua ehkäistä ja sinut hyväksytään yhteisön jäseneksi sellaisena kuin olet.
2) Omatuntosi sanoo, että haluat ehkäistä, joten et voi olla uskova eikä sinua enää sellaisena pidetä.

Ehkäisyä ei siis ole kielletty, mutta sen ei myöskään katsota olevan sallittua liikkeen sisällä oleville. Koska yksikään vl-uskova ei halua ehkäistä ts. tehdä syntiä Jumalaa vastaan, ei oikeastaan voi olla olemassa vl-uskovaa, joka haluaa ehkäistä. Pelkoa lisää se, että liike opettaa, ettei pelastusta liikkeen ulkopuolella löydy. Ehkäisemättömyys katsotaan samalla valinnaksi ikuisen elämän ja helvetin välillä. Synnin (ehkäisyn) palkka kun on Raamatun mukaan kuolema.

Eräs vl-äiti perusteli Kotimaa24:n blogissa ehkäisemättömyyttään seuraavasti: "Itse ajattelen Raamatun ilmoitukseen nojaten (muistelen että aiheesta on kirjoitettu ainakin Jeremian kirjassa?), että Jumala on tuntenut jokaisen meistä nimeltä jo ennen syntymäämme. Syntymättömät lapset ovat uskon käsitykseni mukaan enkeleitä taivaassa, he eivät ole päässeet koskaan syntymään. Taivaassa on siis paljon ihmisiä, myös syntymättömiä, sekä keskeytetyn raskauden kautta sinne siirtyneitä."


Tulkintani mukaan tämä äiti koki, että hänen tehtävänsä oli synnyttää Jumalan hänelle jo ennalta valitsemat lapset maan päälle hinnalla millä hyvänsä (seitsemän lasta / sektiota). Jos hän ei olisi toteuttanut Jumalan ennalta tekemää suunnitelmaa, hänen osakseen varatut sieluparat olisivat jääneet taivaaseen, syntymättä koskaan maan päälle.

Löytyykö Raamatusta jakeita, joilla tätä oppia voisi perustella? Itse en ole sellaisia vielä löytänyt. En myöskään usko, että yllä oleva äiti on keksinyt logiikkaa aivan omasta päästään. Vanhoillislestadiolainen ehkäisytulkinta johtaa väistämättä kyseenalaisiin ongelmiin. Monet liikkeen jäsenet kiistävät "vauvavarasto-opin", mutta pitävät kuitenkin ehkäisyä murhaan verrattavana tekona. Miksi? Eihän olematonta voi murhata.

Lainaan erästä yllä olevan äidin kanssa samaan blogikirjoitukseen kirjoittanutta: "Liikkeen sisällä tietyt normit imetään äidinmaidossa. Niiden kyseenalaistaminen on samaa kuin kultakala kyseenalaistaisi, että vesi elintilana on typerä. Mutta silloin kun oma sisäinen ääni alkaa sotia yhteisön ääntä vastaan, ihminen on ongelmissa."

Näinhän se on. Ongelmissa on.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti