sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Erään maailmanlopun jälkeen

Kirjoitan tätä tekstiä joitain päiviä Maya-kalenterin maailmanlopun jälkeen. Vaisulta tuntui tämäkin loppu. Tai oikeastaankaan mitään varsinaista loppua ei pitänyt tulla, ainoastaan muutos uuteen aikakauteen. Ehkä jotain suurta mullistavaa onkin tapahtumassa, mutta niin hitaasti, että emme kykene sitä vielä havaitsemaan. Toisaalta muutos ei alkanut toissapäivänä, sillä maailmamme muuttuu koko ajan ja keksitään aina yhä uusia ja uusia tarpeita, joita ilman emme pysty elämään.

Muistan hyvin ajan ilman kännyköitä, tietokoneita, digibokseja ja videoita. Vanhempieni mustavalkoisessa televisiossa oli tasan kaksi kanavaa, eikä ohjelmaa tullut silloin kun väki nukkui. Ei ollut mikroaaltouunia, induktioliettä, leivänpaahdinta, kahvinkeitintä tai vedenkeitintä eikä lapsuudenkodistani löytynyt edes pakastinta ennen murrosikääni. Autossamme oli neljä vaihdetta ja pakki. Rattia piti kääntää voimalla. Ei ollut ohjaustehostimia, liukkaudenestoa eikä turvatyynyjä.

Vielä yhden sukupolven harppaus itsestäni taaksepäin, niin pääsemme aikaan jolloin monessa taloudessa maaseudulla haettiin kaikki käyttövesi kaivosta tai lähteestä. Köyhässä kodissa ei ollut sähköhellaa eikä jääkaappia. Puhelin saattoi olla naapurissa tai kaupalla. Kouluun kuljettiin matkojen takaa kesäisin jalan ja talvella suksilla. Sisävessoja ei ollut. Tarpeilla käytiin ulkohuussissa kesähelteistä talvipakkasiin ja vanhat mummot ja papat saattoivat käydä navetan takana tunkiolla, jos ulkohuussiakaan ei ollut vielä navetan kupeeseen rakennettu.
Ei ollut aikaa valitella maailman menoa. Kun vaatteet piti pestä käsin, lakanat keittää puhtaiksi saunan padassa ja kasvattaa itse oma ruokansa, leipoa leipänsä ja kerätä marjat ja sienet talven varalle, aika kului pakostakin ihan vain arjen rutiinien ylläpitoon ja perheen elättämiseen.

Toki entisaikaankin oli liikkeellä monenlaisia ennustelijoita. Etupäässä odotukset lähtivät raamatullisista teksteistä. Kun arjen elämä oli kovaa ja työntäyteistä, ajatus tulevasta paratiisista ja taivaasta tuntui varmasti hyvältä. Kipujen ja kolotusten, kylmän ja luonnonvoimien armoilla oleva ihminen kurottautui Jumalan puoleen kaivaten uutta ja parempaa elämää tämän ajan vaivojen ja uurastuksen jälkeen.

Jotain perustavanlaatuista muutosta on tapahtunut. Väittäisin, että elämästä nykyteknologian keskellä on tullut niin helppoa, ettei monikaan koe enää tarvitsevansa Jumalaa. Raamattu koetaan vanhahtavana kirjana. Sen opetuksia pidetään tukahduttavina ja moraalisia malleja epämukavina. Uusi uljas ihminen kokee itsenä kaikkivoipana ja haluaa nauttia elämästä. Nykyihminen elää itselleen omassa minäminä-maailmassaan. Jeesus ei mahdu mukaan.
Siksi myös puheet maailmanlopusta voivat tuntua pelottavilta. Moniko oikeasti haluaa muutosta? Eikö nyt ole riittävän hyvä? Mihin Jumalaa ja Jeesusta tarvittaisiin? Onko paratiisissa älypuhelimia, hyviä leffoja, youtubea ja saako siellä siideriä? Raamatun antama kuva taivaasta ei "kolahda" nykyihmiselle. Kuka haluaa ylistää ja iloita ikuisesti? Miten se on mahdollista ilman kaikkea nykyajan teknologiaa? Tuskinpa Jeesuksellakaan on kännykkää .... ?


Raamatun mukaan tämä maailma on katoamassa. Jeesus sanoi palaavansa takaisin hakemaan omiaan. Ne jotka uskovat, luottavat lupaukseen ja odottavat. Heille toive paluusta on positiivinen asia. He odottavat muutosta parempaan. Kirjoitusten mukaan muutos on yllättävä ja äkillinen. Evankeliumitekstissä varoitetaan, että siinä vaiheessa ei ole enää aikaa pohtia haluaako seurata Jeesusta vai ei. Toinen otetaan ja toinen jätetään. Päätös siitä, haluaako mukaan vai ei, pitäisi tehdä hyvissä ajoin.

Moni haluaa ottaa ennustuksista kunnian itselleen. Erilaisia profeettoja ilmestyy kertomaan yhä uusista ja uusista päivämääristä. Myös monet uskonnolliset yhteisöt ja lahkot ovat esittäneet varmoja päiviä "ylöstempaukselle", "vihan päivälle" ja "Harmagedonille". Esimerkiksi Jehovan todistajat odottivat varmaa loppua vuonna 1975. Lisäbonuksena pelastusta tarjotaan usein vain oman yhteisön jäsenille. Jeesus ei riitä. Tarvitaan jotain enemmän. Toistaiseksi minkään ryhmän lopunaikoja määritelevä ennustus ei ole toteutunut. Raamatun mukaan toteutumattomat ennustukset osoittavat profeetan vääräksi, eikä tällaista tule enää kuunnella. Toisin sanoen, pieleen menneen ennusteen tehneen yhteisön oppiin ei kannata panostaa.

Seuraavaan Mayakalenterin päivämäärään on jäljellä enää 75961 vuorokautta. Yksikään tätä tekstiä nyt lukevista ihmisistä ei elä niin pitkään, että pystyisi ottamaan selvää, mitä tuolloin tulee tapahtumaan. Moni muu edellisessä kappaleessa avautuvan linkin päivämääristä on kuitenkin varsin todennäköisesti monien seurattavissa. Siispä ei huolta, ensimmäinen "varma ylöstempaus" on tulossa jo ennen ensi kesää.
Sitä odotellessa, toivotan kaikille blogini lukijoille siunausta ja hyvää alkavaa Herran vuotta 2013!

2 kommenttia:

  1. Kiitos pohdiskelustasi! Se sai oivaltamaan jotakin. Kun kirjoitit näin: " Väittäisin, että elämästä nykyteknologian keskellä on tullut niin helppoa, ettei monikaan koe enää tarvitsevansa Jumalaa."

    Ilmeisesti meillä ja muissa pohjoismaissa ollaan pitkällä tällä tiellä. Samoin Hollannissa, Belgiassa ja Englannissa.

    Luin äskettäin jostain että niissä maissa joissa uskontoa pidetään tosi tärkeänä ja sillä on keskeinen asema valtiojärjestelmässä, on paljon köyhyyttä, heikko terveydenhuolto ja vammaisten, vanhusten, naisten ja lasten osa on surkea.

    Tilastollisesti niissä maissa joissa ihmiset pitää uskontoja itselleen vähemmän tärkeinä, on ihmisillä maailman korkeimpiin luettava elämänlaatu, pidempi elinikä ja myös heikoimmista pidetään huolta. Kuten juuri Pohjoismaissa.

    Mikä sitten lienee syy ja mikä seuraus, sitä on vaikea sanoa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos viestistäsi. Useastihan se on niin, että Jumalaa ajatellaan eniten sairastuessa, vaikeassa elämäntilanteessa, onnettomuuksien ja muiden katastrofien kohdatessa.

    Jeesus on monille nykypäivän ihmiselle vähän niin kuin sammutuspeite, johon tartutaan vasta sitten kun tuli on jo irti, eikä muuta keinoa enää ole. Arkipäivässä rukous ja hengellisyys unohtuu ja hukkuu touhun alle, samalla tavoin kuin sammutuspeite pölyttyy piilossa kaapin nurkassa omassa suljetussa pussissaan.

    VastaaPoista