sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Alapääjournalismia

Tämä on niitä päiviä, kun tunnen itseni selvemmin kuin koskaan keski-ikäiseksi suvaitsemattomaksi täti-ihmiseksi. Mistä meitä tanttoja oikein sikiää?
Jo muutamia vuosia sitten lukiessani Kyyhkystä (teologian ylioppilaiden tiedekuntalehti) tunsin ajoittaista myötähäpeää omasta taustastani Helsingin teologisessa tiedekunnassa. Tuolloinkin kyllä pohdin vakavasti sitä, että syy voi hyvin olla minussa. Olin lian vanha opiskelijaksi tai ainakin lukemaan ennakkoluulottomien ja räväköiden toimittajien tekstejä, jotka tuntuivat keskittyvän huomattavasti enemmän seksiin ja alapääjuttuihin kuin teologiaan ja hengellisyyteen.

Hyppään ajassa hetkeksi hieman taaksepäin, kultaiselle 1980-luvulle. Painettuamme ylioppilaslakit päähämme porukka hajaantui opiskelemaan kuka millekin alalle. Osa ystävistä pääsi korkeakouluihin. Yliopisto kuulosti jo sananakin niin hienolta. Huikeaa! Vähitellen tuttavapiirissä valmistui maistereita ja diplomi-insinöörejä. Kuvitelmani yliopistosta sivistyksen kehtona ja ylivertaisena opiskelupaikkana säilyivät. Viimein koitti sekin aika, että oma kiinnostukseni "kunnon opintojen" pariin heräsi ja yllättäen huomasin opiskelevani yliopistossa itsekin. Siinä vaiheessa kuvitelmani alkoivat hitaasti murtua ...

Yliopiston opiskelijalla on muutamia "etuja". Yksi niistä on nyt jo sadan vuoden ikään päässyt Ylioppilaslehti. Se tulee postissa kotiin kannettuna jokaisen opiskelijan luettavaksi. Kaikille muille taatelintallaajille, jotka eivät saa lehteä postissa, on annettu mahdollisuus nauttia yliopistojournalismista netin kautta.
Olen aina aikaisemmin pitänyt jollain tavalla Ylioppilaslehdestä, vaikka suhtautumiseni siihen on ollut lievästi tätimäinen ja olen kokenut itseni usein yli-ikäiseksi sitä lukiessani. Mutta. Tänään tunnen vain tyrmistystä.

Jos joskus olenkin Kyyhkystä lukiessani hävennyt teologista tiedekuntaani, niin nyt tunnustan häpeäväni koko yliopistoa tai ainakin sen puolesta. Kiitos Ylioppilaslehden toimittajien. Huomasin nimittäin viimeisintä numeroa lukiessani, että myös Ylioppilaslehti on siirtynyt alapääjournalismin asteelle. Kaikenlaista on tullut jo tähän ikään mennessä luettua, mutta eilen pääsin nauttimaan artikkelista, jossa kaksi nuorta "toimittajaa" raportoi bussimatkastaan Helsingistä Turkuun. Aiheena ei ollut sen enempää tai vähempää kuin housuun paskominen. "Mahtavaa journalismia" Ylioppilaslehti. Hävettää teidän puolestanne, jos ette osaa itse hävetä.

Artikkeli: "Paskoimme housuun bussissa Turkuun" löytyy klikkaamalla lauseen otsikkoa.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti