tiistai 14. toukokuuta 2013

Vanhoillislestadiolainen sensuuri iski?

Laitoin eilen kuvan alla olevan tekstin Suomi24:n vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevälle palstalle. Aamulla sitä ei enää ollut. Tiukka moderointi oli sensuroinut informanttipyyntöni bittiavaruuteen. Jäin miettimään miksi. Olisi kiva nähdä pohdintojanne poiston mahdollisista syistä tai jos poistoa pyytänyt henkilö itse käy täällä lukemassa tämän jutun, hän voisi kertoa, mikä tekstissä ahdisti.

Oletan, että alla olevassa tekstissä on monta asiaa, jotka voivat loukata tiukimmin ajattelevia vanhoillislestadiolaisia. Siitä huolimatta on totta, että:

a) kaikki vanhoillislestadiolaiset eivät halua suurperhettä 
b) osa vanhoillislestadiolaisista ehkäisee salaa
c) jotkut uupumuksesta rasittuneet vanhemmat toivovat jopa keskenmenoja ...

Vanhoillislestadiolaiset suurperheet ovat yleensä erittäin lapsirakkaita, tasapainoisia, musikaalisesti tai muuten taiteellisesti lahjakkaita, vastuuntuntoisia, onnellisia, pullantuoksuisia ja hengellisiä. Tämä on idyllinen kuva vl-perheistä johon moni perhekunta yltää.

Mutta asioilla on myös kääntöpuolensa. Suurperheissä tunnetaan paljon uupumusta, syyllisyyttä, pelkoa ja ahdistusta. Näistä asioista ei saa vaieta. Ongelmia ei saa sensuroida näkymättömiin. Vaikka 99 äitiä voi hyvin, pitää nostaa esille ne kipupisteet joiden takia se sadas äiti uupuu ja menettää kykynsä kontrolloida omaa elämäänsä. Kyse on siis ennen kaikkea elämänhallinnasta.

Sensuroitu teksti:

Hei,

Etsin edelleen informantteja kirjaprojekteihini. Työn alla on tällä hetkellä kirja vanhoillislestadiolaisesta perhe-elämästä iloinen, suruineen, pelkoineen ja kipuineen. Teen kirjaa Vuokko Ilolan kanssa ja tarkoituksenamme on nostaa erityisesti esille ehkäisyopin vaikutus vanhoillislestadiolaisuudessa.

Koemme, että on tarpeellista kertoa myös siitä puolesta suurperheen elämää, josta SRK:n kirjoissa vaietaan. Olemme nähneet, että joissain monilapsisissa perheissä kipuillaan jaksamisen äärirajoilla ja joukossa on myös niitä, joiden voimat loppuvat kesken. Lapset otetaan huostaan kun vanhemmat eivät enää selviä omin eivätkä edes Jumalan antamin voimin.

Sanotaan, että uskova haluaa ottaa kaikki lapset vastaan, mutta se ei ole totuus jokaisen vanhoillislestadiolaisen kohdalla. Se on idylli, josta halutaan pitää kiinni. Oletan, että moni vanhoillislestadiolainen äiti ja isä rukoilee tälläkin hetkellä, ettei äiti tulisi raskaaksi tai että raskaus menisi kesken. Ehkäisyoppi aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa. Uskovaisuudella on varjonsa. Moni myös ehkäisee salaa ja tuntee jatkuvaa syyllisyyttä asiasta. Tämä on korutonta kertomaa jo saamistani kirjeistä.

Lainsäädännöstä huolimatta olen saanut myös niitä kirjeitä, joissa kerrotaan lapsiin kohdistuvasta fyysisestä väkivallasta, joka on tapahtunut sen jälkeen kun pahoinpitely on muuttunut rangaistavaksi. Vitsaa ei ole säästetty, mutta anteeksi on pyydetty.

Herättikö edellä oleva kirjoitus ajatuksia? Jos haluat ja jaksat osallistua projektiin informanttina (nimimerkillä), ota yhteyttä. Etsin haastateltaviksi (sähköpostitse) sekä suurperheissä kasvaneita että suurperheen äitejä ja isiä. Haluatko kertoa oman tarinasi? Kirjoituksia toivotaan toukokuun aikana.
Lisätietoja löytyy nettisivuiltani: arotron.fi/julkaisut/tulevat-projektit

yst.terv.
Aila R.

Hengellisestä väkivallasta kertova haastatteluni on kuultavissa Kalle Haatasen sivuilta Ylen Radio 1:n arkistosta: areena.yle.fi/radio/1840436

Ensimmäisen kirjani esittely löytyy täältä: www.nemokustannus.fi/kirjat/paasta-meida...n-vakivalta-uskonnollisissa-yhteisoissa/

4 kommenttia:

  1. Vanhoillislestadiolaisuusko ongelma? Olet uppoutunut liian syvälle analyyseihisi arvon ystävä. Oman näkemykseni mukaan v-l perheissä voidaan suhteellisen hyvin! Otapa halkileikkaus suomen kansasta. Sata perhettä ei v-l ja sata vl perhettä. Veikkaisimpa että v-l perheiden "ongelmat" alkavat näyttää aika vähäisiltä. Teepä tutkimus, jossa esim. Oulun seudulla (paljo lestoja) koululuokalta poimitaan ongelmaoppilaat (häiriköt, kaltoinkohdellut, vaikeat lapsiraukat) moniko näistä on v-l perheestä. Veikkaampa että v-l perheiden lapset voivat keskivertoa paremmin. Varmasti löytyy ongelmia, vaikeuksia, henkistä kärsimystä, ym ym. Mutta onko enemmän kuin "tavallisilla" ihmisillä? Lestadiolaisten arvot ja perinteiset tavat ovat kyllä turvaa tuovia ja kunnioitettavia. Ylilyöntejä ja alilyöntejä sattuu nyt ja tulevaisuudessa niin lestadiolaisilla kuin tämän Blogin kirjoittajallakin.

    nimim. -Ei lestadiolainen-

    VastaaPoista
  2. Kiitos viestistäsi. En ole väittänyt missään tai milloinkaan, että vanhoillislestadiolaisuus olisi ongelma. Kyse ei ole siitä, että yhteisö olisi itse ongelma vaan siitä, että vanhoillislestadiolaisessa opissa on ongelmia, jotka tekevät siitä epäterveen.

    Omankin näkemyksen mukaan vl-perheissä voidaan suhteellisen hyvin. Enkä suinkaan ole väittämässä, ettei vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolella olevissa perheissä olisi ongelmia. Onhan niissä. Niissä on juuri näitä mainitsemiasi kaltoinkohteluita ja häiriköintia. Ja voipa olla, että vanhoillislestadiolaiset perheiden lapset voivat keskivertoa paremmin.

    Suurin osa lestadiolaisista arvoista ja perinteistä on ansainnut kunnioituksen ja tuovat turvaa jäsenille, eivät kuitenkaan kaikki.

    Jutun syvin ydin on, että teologina olen valinnut omaksi tutkimusalakseni hengellisen väkivallan ja yhteisöllisen pahoinvoinnin. Valitettavasti hengellistä pahoinvointia löytyy myös vl-perheissä. Kipein ongelma on ehkäisyopetus.

    Minun mielestäni ei ole vähäistä, jos hengellisen yhteisön opetuksen takia jokainen äiti joutuu toteuttamaan maksimaalista lisääntymistä fyysisten ja psyykkisten voimiensa äärirajoille. Millaista on elää vuosikymmenet aviosuhteessa peläten jokaista uutta raskautta, tuntien syyllisyyttä siitä, että imettääkö lasta liian pitkään ja enemmän itsensä kuin lapsensa takia tai tuskaa siitä, ettei halua enää lisää lapsia vaikka "uskova haluaa ottaa kaikki lapset vastaan"?

    Naisena ja äitinä totean, että uskonnollisessa yhteisössä yksikin tähän tilanteeseen pakotettu ja nurkkaan ajettu äiti olisi jo liikaa. Ihmettelen sellaisia ihmisiä, varsinkin ei-lestadiolaisia henkilöitä, jotka pitävät tällaista oppia terveenä, kunnioitettavana tai turvaa tuovana.

    Minun on helpompi ymmärtää pahoinvointia, joka kasvaa ja syntyy maailman pahuudesta, alkoholista, narsimista tai muista psyykeongelmista. Mutta minun on lähes mahdotonta ymmärtää ja vielä vaikeampaa hyväksyä sitä, että hengellinen ympäristö altistaa pelkoon, syyllisyyteen, kipuun, ahdistukseen ja pakottaa puolisot lisääntymään maksimaalisesti vastoin omaa tahtoaan.
    Lapsella on oikeus syntyä aidosti ja oikeasti toivottuna - myös vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä.

    VastaaPoista
  3. Aikku, mainitsemiasi ongelmia on vanhoillislestadiolaisuudessa, varsinkin kun siihen yhdistyy narsismi. Itse vl:nä ja useiden vl-narsistien uhrina ymmärrän, että nuokaan ongelmat eivät liity varsinaisesti aitoon sydämenuskoon, jota on vanhoillislestadiolaisuudessa, vaan narsistisiin piirteisiin yhteisössä (jota toteuttavat enemmän ja vähemmän narsistiset ihmiset). Kuka oikeasti on missään yhteisössä tilivelvollinen kenellekään ehkäisystä/ehkäisemättömyydestä/sukupuolielämästään yms.?
    Valitettavasti tässä yhteisössä monet uupuneet/sairastuneet terveet tarvitsevat terapiaa jotta oppivat kuuntelemaan sydämensä ääntä ja noudattamaan sitä, vaikka se poikkeaisi muiden ihmisten ja ympäristön mielipiteistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Ahdas hengellinen ympäristö on vallanhaluiselle tai narsistiselle henkilölle otollinen pohja, jonka kautta voi toteuttaa omia mieltymyksiään. Muiden alistaminen voi onnistua uskonnollisissa piireissä tavallista ryhmää helpommin jos pystyy uskottelemaan olevansa Jumalan asialla.

      On vaikea kuvitella, että lähimmäistään oikeasti rakastava voisi haluta aiheuttaa kipua, pelkoa ja ahdistusta ympärillään oleville ihmisille. Toivottavasti entistä useampi alkaisi samastua heikkojen ja haavoittuneiden tilanteisiin. Tarvitaan hengellistä laastarointia - ei hengellä hakkaajia.

      Poista