maanantai 17. kesäkuuta 2013

Vanhoillislestadiolaiset suurperheet

Monenlaisia ajatuksia risteilee mielessäni. Millaista olisi elää parisuhteessa äitinä ja antaa ruumiinsa oman hengellisen yhteisön hallittavaksi? Mitä ajatuksia on sen nuoren naisen mielessä, joka kävelee alttarille tulevan miehensä käsipuolessa tietämättä, saako hän viisi, kymmenen tai viisitoista lasta? Tuleva elämäntehtävä on jatkaa Luojan luomistyötä ja synnyttää lapsia herätysliikkeeseen taivasta varten. 
Näitä asioita olen pohtinut paljon viime kuukausina.

Kirjoittelen parhaillaan muistiinpanoja kirjasta Tuoreet oksat viinipuussa; vanhoillislestadiolaisuus peilissä.  Kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta vanhoillislestadiolaisesta elämäntavasta ja liikkeen hengellisistä kysymyksistä. Olen löytänyt tekstistä monta hyvää oivallusta ja voin lämpimästi suositella sitä jokaiselle, joka on kiinnostunut vanhoillislestadiolaisuudesta. Uskon, että kirjasta on apua myös liikkeen jättäneille sekä niille, jotka pohtivat raamatullisia taustoja yhteisönsä normeille ja elämäntapavaatimuksille.

Olen tekemässä Vuokko Ilolan kanssa kirjaa vanhoillislestadiolaisesta perhe-elämästä. Tarkoitus on nostaa esiin juuri sitä puolta vanhoillislestadiolaisuudesta, joka jää usein pimentoon tai koetaan ristiriitaisena. Toisin sanoen julkisuuteen välitetty kuva tasapainoisista ja onnellisista suurperheistä ei jokaisen vl -perheen kohdalla kohtaa todellisuutta. Me toivomme, että tulevan kirjan kautta näkyisi se kokonaisuus ja myös ne kipupisteet ja vaikeudet, joita SRK:n kirjallisuus ei kerro. Tarkoituksemme ei ole repiä rikki vanhoillislestadiolaisen opin perusteita, vaan tuoda helpotusta niiden väsyneiden, masentuneiden ja uupuneiden elämään, jotka kokevat huonommuutta omasta jaksamisestaan äitinä, isänä tai suurperheen kasvattina, joka ei ole uskaltanut perustaa omaa perhettä yhteisön lisääntymisvaatimusten vuoksi.

Jos haluat auttaa meitä tässä työssä, ota yhteyttä ja kerro oma tarinasi sellaisena kuin olet sen elänyt ja kokenut iloineen ja suruineen. Toivomme yhteydenottoja suurperheiden isiltä, äideiltä ja lapsettomuuden valinneilta yksinäisiltä, vanhoillislestadiolaisuuteen kasvaneilta ihmisiltä. Kysymykset voi pyytää myös anonyymisti, eikä niiden pyytäminen edellytä vastaamista. Kysymykset nähtyäsi, voit rauhassa pohtia, haluatko vastata niihin.

Luottamuksella, Aila.

  
Tässä alla on vielä pari lainausta yllä mainitusta kirjasta. 

Tuoreet oksat viinipuussa: "Vanhempien jaksaminen ja mielenterveysongelmat suurissa perheissä on nostettu mukaan viimeaikaiseen keskusteluun. Julkisuudessa käyvät keskenään ristiriitaista vuoropuhelua positiiviset lehtikirjoitukset suurista perheistä, joissa ilolla otetaan vastaan jokainen syntyvä lapsi, ja toisaalta keskustelupalstojen väsyneet suurperheiden vanhemmat ja ehkäisykysymyksessä painostuksen kohteeksi joutuneet, jotka toivovat herätysliikkeen viralliselta johdolta keskustelua ja väljennyksiä ehkäisykieltoon." (s.140)

Tuoreet oksat viinipuussa: "Ehkäisykiellon asiallista käsittelyä julkisuudessa vaikeuttaa se, että herätysliikkeiden jäsenten henkilökohtaiset kokemukset isosta perheestä ovat kaikki totta. Monet vanhoillislestadiolaiset vanhemmat jaksavat noudattaa herätysliikkeen oppia, selviytyvät kasvavan perheen kanssa ja suhteuttavat elämäntapansa osaksi nyky-yhteiskuntaa. Ilo syntyvistä lapsista, sosiaalinen ja perhekeskeinen elämäntapa sekä tarkat elämiseen liittyvät normit kuten ehdottoman raittiuden vaatimus suojaavat vanhempia ja lapsia monilta nyky-yhteiskunnan ikäviltä kääntöpuolilta. Toisaalta suuri perhe, elämäntapaan ja työhön liittyvät vaatimukset, jatkuva ehkäisykiellon perustelu ja sosiaalinen kontrolli voivat aiheuttaa kierteen, jossa siunaukseksi puhuttu ja tarkoitettu asia aiheuttaa vanhemmille mielenterveysongelmia ja uupumusta. Monilapsisissa perheissä tällä voi olla tuhoisia seurauksia." (s.141)

4 kommenttia:

  1. Hei blogisti, tämä satuttava mutta jollakin tavoin myös koskettavan kaunis kuunnelma oli Ylen Areenassa : http://areena.yle.fi/radio/1856671
    Hyvää kesää!

    VastaaPoista
  2. Hei,

    Kiitos kommentista ja linkistäsi. Täytyy tutustua aiheeseen kesälomien jälkeen. :)

    Hyvää kesää sinullekin!

    VastaaPoista
  3. Hei olen 36v mies olen onnellisessa avioliitossa ja yhden lapsen isä.Tytär on jo 4,5v ja oppi juuri lukemaan,olen tällähetkellä työttömänä ja on ollut paljon aikaa lapselle on käyty milloin missäkin.Minua ihmetyttää lestadiolaisten oppi jumalasta taivaallisena vanhempana,en voi ymmärtää sitä että joku rakastava isä heittäisi oman lapsensa helvettiin vain siksi,että hän on uupunut eikä jaksa lisää taakkoja tarkoitan tällä ehkäisykiellon seurauksia.Minusta tuollainen ei ole millään muotoa mitään rakkautta,en hylkäisi omaa lastani mistään syystä.Minusta monet lestadiolaiset ovat uskonnon uhreja ja alistuvat kummallisiin sääntöihin jotka aiheuttavat mielenterveysongelmia ym.Kannattaisi ennemmin lähteä menemään koko yhteisöstä ja heittää se sukurutsasta kertova muinaisen paimentolaiskansan historiikki ikkunasta ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Kiitos viestistäsi. Olen hieman jäävi kommentoimaan tekstiäsi. Sillä vaikka vastustan hengellistä väkivaltaa, pakottamista ja uskonnollisuuden kielteisiä puolia, uskon Raamattuun ja sen sanomaan.

      Minulle usko on tärkeä osa elämää. Kunnioitan niin vanhoillislestadiolaisten kuin ateistienkin näkökantoja. Niin kauan kuin uskonto on voimavara, se on hyväksi. Jos joku kokee uskonnon pelkästään kielteisenä ja ahdistavana, se tulee hänelle sallia.

      Lasta ei saa pakottaa uskontoon väkisin, mutta ei myöskään pakottaa väkisin ateismiin. Jokaisella tulee olla vapaus päättää aivan itse sekä uskostaan että uskonnottumuudestaan. :-)

      Poista