maanantai 29. syyskuuta 2014

Palautetta kirjastamme

Kirjamme Usko, toivo ja raskaus on herättänyt kovasti huomiota viime viikkoina. Keskustelua on syntynyt erityisesti vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäpuolella. Kommentteja on tullut laidasta laitaan. Kirjaa on pidetty tarpeellisena ja vaikeiden asioiden esille nostamista tärkeänä.

Myönteisten palautteiden lisäksi meille on tullut myös ikävämpää palautetta. Vuokko on saanut osakseen melkoista ryöpytystä, mutta eniten harmittaa se, miten informanttejamme on kohdeltu. Ihmiset, jotka ovat halunneet jakaa kokemuksiaan ja niiden avulla saada aikaan jonkinlaista muutosta liikkeen oppirakennelmissa, on haukuttu ja heidän mielenterveyttään ja hengellisyyttään on kyseenalaistettu.

On vaikea ymmärtää, että ihmiset, jotka pitävät itseään uskovaisina, lähtevät parjaamaan ihmisiä, joiden elämä on jo muutenkin todella raskasta. Palautteiden perusteella monet hyvin jaksavat superäidit ja isät eivät todellakaan käsitä, millaisella veitsenterällä joissain perheissä eletään.
Uupumus ja ahdistus ovat todellisia, mutta niistä kertovaa pidetään valheellisena ja liikettä mustamaalaavana. Yhteisössä saa nähdä vain yhden ainoan totuuden. Kiiltokuvan kääntöpuolta ei haluta edelleenkään nähdä.

En nimittäin usko, että liikkeen ulkopuolisissa ihmisissä olisi sellaisia, jotka puolustaisivat ehkäisemättömyyttä ja tuomitsisivat äidit ja isät, jotka ovat uupumuksensa ja ahdistuksensa keskellä turvautuneet ehkäisyyn.

Erikoista arvosteluissa lienee se, että moni informanttiemme kimppuun käynyt toteaa, että ei ole itse lukenut kirjaa, eikä edes aio, esimerkiksi siksi  koska se on keskinkertainen ja huono.    :-)


Liitän tähän muutamia kirjastamme tulleita kommentteja (ne on kopioitu kirjoitusvirheineen). Jokainen voinee itse tehdä omat johtopäätöksensä arvostelijoiden osoittamasta "rakkaudellisuudesta ja myötätunnosta" laiminlyötyjä, ahtaalla olevia ja uupuneita haastateltuja kohtaan.
Kirjamme koetaan kiusaamiseksi ja hyökkäykseksi vl-liikettä kohtaan. Näin on siitä huolimatta, ettei sitä ole edes uskallettu tai haluttu lukea:

"Törkeää pilkkaa ja vainoa. - - Milloin yhteiskunta herää ja nämä vaiheeseen jääneet aivopestyt mielenterveys potilaat (tarkoittaa informanttejamme) viedään suljetulle osastolle ja vahvalle lääkitykselle KIUSAAMASTA KUNNIALLISIA IHMISIÄ???"

"En ole lukenut koko kirjaa, mutta noiden referaattien perusteella olen ymmärtänyt, että kirjassa Vuokko Ilola haastattelee lähinnä itseään."

"Ryhmälle (tarkoittaa informanttejamme) en keksi muuta nimeä kuin vaiheeseen jääneet ex- jne.. Tuohon ryhmään ovat pesiytyneet ne ihmiset joilla on juuri niitä ongelmia joista he kirjoja kirjoittavat!"

"Jos nyt pääsin kärryille, niin kaikki (tarkoittaa informanttejamme) kuuluivat liikkeen jättäneisiin hysteerikkoihin."

"Ikävä kyllä kirjan nimi on oikeasti Usko, toivo ja raskaus. Todella säälittävä, provokatiivinen, korni ja suorastaan halventava ilmaisu."

"En aio lukeakaan, koska tunnet teidät uhrit tämän palstan kautta."

17 kommenttia:

  1. Huh huh! Ei voi paljon muuta sanoa. Sanon silti: maailma on täynnä ennakkoluuloisia, kapeita, tyhmiä ihmisiä, jotka haluavat kaventaa kaikkien muidenkin elämää.

    Kiitos teille valaisevasta kirjasta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi. Toivoisin, että nämä pahimmin ennakkoluuloiset arvostelijat uskaltavaisivat tarttua itse kirjaan ja katsoa, mitä siinä sanotaan. :-/

    Jos perustaa arvionsa vain median antamaan kuvaan ja iltapäivälehtien lööppeihin, on aika kaukana siitä, mitä kirja oikeasti sisältää.

    VastaaPoista
  3. Auts. Tiesin, että maailmassa on kapeakatseisia ihmisiä, mutta tämä sattuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Vähintäänkin yksi kapeakatseinen tuolla palstalla. Voihan olla, että kaikki kommentit ovat lähtöisin samalta näppikseltä. Ja tuossa oli vain osa palautteesta.

      Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka käyvät informanttiemme kimppuun. Käsitän kyllä, että minulle ja Vuokolle tulee "kökköä niskaan", mutta jättäisivät ne rauhaan, jotka ovat jo kärsineet enemmän kuin keskivertoihminen.

      Poista
  4. Surullista. En osaa kommentoida muuta, etten sortuisi noiden ymmärtämättömien kommentoijien kanssa samalle linjalle. Silti toivon, että hekin vielä joskus löytäisivät rauhan sisimmästään. Suuri kiitos teille kirjoittajille ja rohkeille informanteille tärkeästä työstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista, omasta, Vuokon ja informanttiemme puolesta! :-)

      Tämän kirjan kanssa on sama ongelma kuin monen muunkin asian kanssa. Arvostelijat ovat hyökänneet nyt niiden kimppuun, jotka uskaltavat kertoa epäkohdista. Oikea suunta olisi pohtia sitä, mikä on mennyt vikaan, kun niin moni liikkeen jäsen voi niin huonosti.

      Toivottavasti senkin pohdinnan aika koittaa vielä jonain päivänä.

      Poista
    2. Toivottavasti todella! Tuo poistettu kommentti johtuu muuten siitä, että liitin kiitokset jälkikäteen, eli en joutunut sensuroimaan sanojani, vaikka se olisikin tässä yhteydessä ollut mahdollista. ;) Yhteinen halaus kaikille kovia kokeneille ja ymmärtämättömästä tai tuomitsevasta suhtautumisesta kärsineille! <3

      Poista
    3. Kiitokset virtuaalihalauksestasi. Se lämmittää sydäntä. :-)

      Poista
  5. Olen lukenut kirjan, olen vl-äiti.
    Järkyttävintä kirjassa olivat informanttien kokemukset. Järkyttäviä ne olivat siksi, että surullista ajatella miten vaikeissa oloissa joku on kasvanut. Minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö kokemukset ole totta. Jokaisen kokemus omasta elämästään on totta.
    Jonkun maailmankuva ei ehkä kestä sitä, että näin suurista epäkohdista puhutaan, kun on totuttu ajattelemaan, että jos on uskovainen ei ole mitään ongelmia. Siksi niiden totuudrn mieluummin kieltää kuin ajattelee, että jollakin voi olla niin vaikeaa. Mutta epäkohdista on tärkeä puhua, jotta kaikenlaisten ihmisten ääni saadaan kuuluviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Olet samoilla linjoilla kuin yksi informanteistamme, joka oli kokenut omassa perheessään ison lapsijoukon keskellä olevansa rakastettu ja toivottu. Hän kertoi, että jos hänellä ei olisi tietoa päinvastaisesta (oman puolison lapsuusajan todella rankat kokemukset), hän ei voisi mitenkään uskoa, miten huonosti joissain vl-perheissä voidaan.

      Yksi kirjan tarkoituksista on se, että saadaan kuuluville sen vähemmistön ääni, joka ei jaksa ja jota on kohdeltu kaltoin. Yhteisössä, jossa painotetaan Jumalan huolenpitoa ja sitä, että voimia saa aina tarpeen mukaan, on suuri kynnys avata suunsa ja kertoa, että voimat ovat loppu tai että elämä "taivaan taimena" on ollut lähempänä helvettiä kuin taivasta. :-(

      Poista
  6. Minua ihmetyttää se, että olet poiminut tänne Suomi24-foorumin kommentteja kirjastanne. Olet itsekin kommentoinut sinne joskus jotain, joten tiedät varmasti millainen "trollien" temmellyskenttä tuo sivusto on. Sitä paitsi suurin osa lainaamistasi teksteistä on aivan selvästi yhden ja saman "huumorimiehen" tai "-naisen" kirjoittamia. Luulen sinun tietävän, että useimmat vl:t pitävät tuollaista kommentointia täysin sopimattomana.

    Tämä lainaus: "Ikävä kyllä kirjan nimi on oikeasti Usko, toivo ja raskaus. Todella säälittävä, provokatiivinen, korni ja suorastaan halventava ilmaisu." on minun kirjoittamani, ja olen edelleen samaa mieltä. En todellakaan halveksu enkä vähättele informanttienne kokemuksia, mutta mielestäni minulla on oikeus ottaa kantaa teoksen nimeen. Lisäksi minulla on mielestäni oikeus kritisoida mm. sitä, että kirjan kirjoittajat itse tekevät aineistonsa perusteella kvantitatiivisia päätelmiä, vaikka tutkijana olet varmasti tietoinen siitä, että aineisto on vahvasti vinoutunut johtuen mm. otoksen koosta sekä tavasta, jolla otos on koottu ja jolla tietoja on kerätty.

    Yhteenvetona sanoisin, että poimalla tänne Suomi24-palstalta juuri ko. kommentit kirjastanne näytät jatkavan samaa linjaa "edustavuuden" suhteen kuin informanttiennekin valinnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Kiitos viestistäsi. Tiedän toki millainen keskustelualusta Suomi24 on. Aikoinaan minulla oli vakituinen nimimerkki, jolla kirjoittelin, mutta kirjoitusten taso on laskenut nykyään niin alas, ettei sellainen enää hyödytä.

      Yritin jokin aika sitten puolustaa kirjamme informantteja, mutta katsoin siitä olevan heille enemmän haittaa kuin hyötyä ja päätin jättää kommentoimatta.

      Lainaamani otteet ja niiden asiayhteydet, eivät vaikuttaneet minusta huumorilta. Jos sinun käsityksesi huumorista on se, että uupumuksen takia keskenmenoa rukoilevaa äitiä nimitellään keskustelupalstalla hysteerikoksi, vaiheeseen jääneeksi tai aivopestyksi mielenterveyspotilaaksi, niin ehkäpä voit valaista minulle kommenttien hauskuuden.
      Miten voit tietää, että ne on tarkoitettu huumoriksi?

      Toki saat olla kirjasta ja sen nimestä vapaasti ihan mitä mieltä haluat ja voit kertoa mielipiteesi vapaasti. Moni on myös kiitellyt kirjamme nimeä ja pitänyt sitä hyvin aihetta kuvaavana.

      Omasta mielestäni aineisto kuvaa varsin hyvin sitä otantaa, jota oli tarkoitus tutkia. Pyysimme haastatteluja vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä olleilta tai olevilta uupuneilta vanhemmilta sekä vl-taustaisilta lapsilta. Halusimme valottaa yhteisön nurjaa puolta, sitä mistä SRK:n teksteissä ei puhuta.

      Emme etsineet niitä onnellisia tarinoita, joita liikkeen piiristä löytyy (toivottavasti mahdollisimman paljon). Vuokko on useaan otteeseen kertonut julkisesti, että hänen lapsuudenkotinsa oli juuri sellainen. Samoin oma perhe siihen saakka, kunnes vaikeudet ja väsymys alkoivat.

      Otos on pienehkö siitä syystä, että vaikenemisen ja pelon kulttuuri estää puhumasta ja luottamasta. Kirjan ilmestymisen jälkeen olen kuullut monia yhtä kipeitä tarinoita kuin kirjassamme.
      Kannattaa myös pitää mielessä, ettei kirja ole tieteellinen tutkimus, vaan sen on tarkoitus olla lähinnä vertaistukena muille kovia kokeneille.

      Jos haluat jatkaa keskustelua, tervetuloa Henkireikä -foorumilleni http://henkireika.arotron.fi/. Asiallinen keskustelu nimimerkillä on tervetullutta. Nimittely, haukkuminen sekä "huumori", jota normaalilla moraalilla ja etiikalla varustettu ihminen ei tajua, poistetaan.

      Poista
    2. Lyhyesti vielä jatkan keskustelua tässä, jos sallit.

      Ensinnäkin, sanat "huumorimiehen" tai "-naisen" olivat lainausmerkeissä juuri siksi, koska minuakaan ei tuollainen "huumori" miellytä. Sellaiseen kuitenkin törmää Suomi24-palstalla jatkuvasti, vai kuvitteletko että esimerkiksi "miehet mustissa" ja "O.V." ovat oikeasti niitä henkilöitä, joiksi he "pilan päiten" tekeytyvät? Suomi24-palstalla on ehkä muutama "vakituinen" ja kourallinen satunnaisia vierailijoita, jotka edes yrittävät keskustella asiallisesti ja totuudenmukaisesti.

      Kirjan nimeä pidän provokatiivisena ja jopa loukkaavana siksi, koska minulle se tuo mieleen lähinnä jonkun iltapäivälehden klikkauksia tavoittelevan nettiotsikon. Olen varma siitä, että suurin osa vanhoillislestadiolaisista ja varmasti kaikista kristityistä haluaa "elää todeksi" nuitakin Raamatun jakeita ja sitä mihin sillä viitataan. Tästä syystä tuollainen Raamatun sanojen vääntely tuntuu pahalta, jopa loukkaukselta uskoa kohtaan. Haluan toki uskoa, että tällainen ei ollut kirjan tekijöiden tarkoitus.

      Tiedän, että myös vanhoillislestadiolaisten keskuudessa on väsyneitä perheenäitejä ja -isiä, rikkoutuneita perheitä, väkivaltaa ja aivan kaikkea mitä ihmiselämään mahtuu kaikkialla. Minusta on hyvä, että siitäkin asiasta puhutaan, ja toivon, että vl:tkin ottaisivat pikemminkin oppia kuin käpertyisivät itseensä ja syyttäisivät "maailmaa" mustamaalaamisesta. Itse olen huolissani lähinnä siitä, että esimerkiksi jotkut kirjassanne mainitut yksittäistapaukset nousevat jonkinlaisiksi "malliesimerkeiksi" vaikkapa lestadiolaisten kasvatusmenetelmistä, eikä huoleni ole suinkaan aiheeton. Jostain syystä ihmisillä tuntuu katoavan kaikki suhteellisuudentaju ja lähdekriittisyys kun puhutaan lestadiolaisista, joten tässäkin yhteydessä on syytä todeta, että 99,9% lestadiolaisisistä pitää tuomittavana ja hirvittävänä tekona vaikkapa sitä, että isä laittaisi lapsen sormet oven väliin ja löisi oven kiinni. Mielestäni se, että aineistoonne on "sattunut" tuollainenkin tapaus kertoo lähinnä tavasta, miten informanttijoukko on teokseen valikoitunut. Uskallan väittää, että yleensä lestadiolainen perhe on lapselle hyvä ja erittäin turvallinen kasvualusta, ehkä jopa keskimääräistä suomalaisperhettä turvallisempi.

      Poista
    3. En seuraa Suomi24-palstaa niin paljoa, että minulla olisi mitään käsityksiä käytetyistä nimimerkeistä. Olen satunnaisesti pyytänyt ylläpidolta poistoja viesteistä, joissa nostetaan törkeästi esille ihmisten nimiä ja puhelinnumeroita. En keksi ainuttakaan järkevää syytä, miksi kyseistä palstaa pitäisi edes ylläpitää. Suurin osa teksteistä on törkeän alatyylisiä.

      Kirjan nimen on tarkoitus herättää ajatuksia, ei loukata. Nimi pyrkii kuvaamaan tilannetta, jossa useammat vanhoillislestadiolaiset elävät. Se on uskoa, toivoa ja raskauksia (lasten odotusta) sekä elämän raskautta. Sana raskaus voidaan siis ajatella nimessä kahdessa eri merkityksessä lukijasta riippuen.

      Minustakin on varsin hyvä, että väsymyksestä, ahdistuksesta, masennuksesta ja vakavasta uupumuksesta puhutaan. Siihen kirjamme juuri pyrkii, antamaan äänen niille, jotka ovat vaienneet ja syyllistäneet itsensä.

      Kirjamme ei edelleenkään väitä, etteikö lestadiolainen perhe olisi yleensä lapselle hyvä ja turvallinen kasvualusta.

      Aineistossamme on todellakin vain 30 informanttia. Keskiarvona heillä on noin yhdeksän sisarusta. Jos oletetaan, että sisaruksista vaikkapa vain kuusi on perustanut oman perheen, voidaan sanoa, että informanttien lähipiirissä on noin 180 lestadiolaisperhettä + mahdollinen oma perhe ja oma lapsuudenperhe. Tämä tekisi "otannaksi" yllättäen jo 240 perhettä eli 480 lestadiolaisvanhempaa.
      Minusta ei ole ollenkaan yllättävää, että näinkin suureen määrään vanhempia sattuu muutamia väkivaltaisia (ja totaalisesta uupumuksesta johtuen väkivaltaisia) yksilöitä.

      Jos perheillä on keskiarvona vaikkapa vain kuusi lasta saadaan informanttien, heidän sisarustensa ja lapsuudenperheensä lapsiluvuksi noin 1440 lasta, jotka he ainakin välillisesti tuntevat kohtalaisen hyvin.

      Lukuun ei ole laskettu ystävien, kummilasten tai naapurien vl-perheitä. Kun puhut pienestä aineistosta, tulisi ottaa huomioon, että väkimäärä, joita nämä informanttimme ovat havainnoineet koko elämänsä aikana, voikin olla yllättävän suuri.
      Eikö totta?

      Poista
    4. Hetkinen. Nyt laajennat tulkintoja jo otoksesi ulkopuolelle. Tuollaisella ajattelutavalla aineistonasi on jos ei nyt koko maapallon niin ainakin koko Suomen väestö... Ja edelleen kyseenalaistan kaikenlaisten määrällisten arvioiden tekemisen laadullisen tutkimuksen menetelmin hankitulla aineistolla.

      Minustakaan ei ole yllättävää, että aineistossanne on väkivaltaisia vanhempia, mutta uskon, että aineiston keruutavasta johtuen ne ovat yliedustettuna ja todennäköisesti myös informanttienne kokema "väkivaltaisuuden aste" on "tavanomaista" (järkyttävä sana tässä yhteydessä, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan) huomattavasti korkeampi, kuten se teidän antamanne sormet oven väliin -esimerkki osoittaa.

      Poista
    5. Yksi osakysymyksistä kuului näin: Tunnetko lähipiirissäsi vanhempia, jotka ovat olleet kohtuuttomasti uuvuksissa tai ongelmissa lasten lukumäärän vuoksi? Jos tunnet, niin miten asia ilmeni tai ilmenee?

      Informanteilta kysyttiin siis havaitsemaansa uupumusta myös muissa kuin omassa lapsuudenperheessä ja mahdollisessa nykyisessä perheessään.

      Ainakin omaan lähipiiriini kuuluvat myös omat sisarukset, heidän perheensä sekä mieheni sisarukset ja heidän perheensä.

      Emme ole tehneet ainuttakaan yleistystä kirjassa. Epäilen, oletko edes lukenut itse koko kirjaa.
      Toivon vilpittömästi, että joku lestadiolaistutkija ottaa tämän perheväkivallan aiheen tutkittavakseen. Saattaa hyvinkin olla, että aineistossamme on joku omituinen piikki väkivaltamäärissä.

      Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sinä olet eniten huolissasi tilastojen vääristymästä. Minä puolestani olen huolissani löytyneestä lasten kaltoinkohtelusta ja vanhempien uupumuksesta.
      Yksikin lapsen pahoinpitely on väärin.

      Poista
    6. Yksikin pahoinpitely on väärin. Siitä olen samaa mieltä, kuten varmasti suurin osa ihmisistä, vanhoillislestadiolaiset mukaan luettuna. Minä en väitä, että te tekisitte kirjassanne yleistyksiä, mutta kuten jo aiemmin totesin, olen huolissani siitä, että mediassa ja "kansan suussa" jotkut kirjassanne mainitut - todennäköisesti erittäin poikkeukselliset - tapaukset nousevat "malliesimerkeiksi" vaikkapa lestadiolaisten kasvatusmenetelmistä. Sen verran olen keskustelua seurannut, että voin sanoa, ettei huoleni ole aiheeton.

      Kiitos asiallisista vastauksista, lopetan keskustelun täällä omalta osaltani tähän. Hyvää jatkoa ja Korkeimman varjelusta elämääsi, Aila!

      Poista