perjantai 20. lokakuuta 2017

Tuhlaajapojan kyykytystä


Sain luvan julkaista kuvan alla olevan tekstin, josta käy ilmi, millä tavalla sairasta ihmistä nöyryytetään järjestössä joka pitää itseään moraalisesti ylivertaisena ja rakkaudellisena. Kyseessä on sähköpostikeskustelu Jehovan todistajien vanhimmistoon kuuluvan henkilön ja läheisestään huolestuneen henkilön välillä. Korostukset lisätty.

Keskustelu alkaa tilanteesta, jossa vakavaa sairautta poteva henkilö on erotettu seurakunnasta katumuksestaan huolimatta. Ensimmäisen viestin lähettämisen aikaan erotettu oli käynyt säännöllisesti kokouksissa jo yli vuoden, mutta armoa ei ole annettu. Katumus ei ole riittävää.

Erotetun asema Jehovan todistajien seurakunnissa ei ole helppo, sillä todistajia kielletään puhumasta järjestöstä irtautuneiden kanssa. Tervehtiminen on kiellettyä, eikä ole sallittua edes istua erotetun vieressä seurakunnan kokouksissa. 
Tilannetta voisi verrata spitaalisten kohteluun Jeesuksen aikana tai kastittoman asemaan Intiassa.

Sopiiko Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta tällaiseen käytökseen? Käskikö Jeesus kyykyttämään katuvia puoli vuotta, vuoden tai puolitoista? Kenen etua kiusaaminen palvelee? Jumalanko? 
Jotta kysymykset eivät jäisi avoimiksi todetaan, että Jeesuksen vertauksessa isä juoksi tuhlaajapoikaa vastaan ja katuva poika sai asemansa takaisin välittömästi kotiin palattuaan. Pidettiin jopa juhlat!

Jeesus ei opettanut nöyryyttämään katuvia. Erotettujen kyykyttämisen tarkoituksena on herättää pelkoa ja alistaa ihmisiä järjestön mielivaltaan. Kiusaaminen on kaukana lähimmäisenrakkaudesta ja Jumalan palvelemisesta, sairaan henkilön kiusaamisesta puhumattakaan.
Marjoistaan puu tunnetaan. Toiset marjat ovat happamia, jotkut ovat jopa syömäkelvottomia. Millaisessa puussa sinä kasvat?

 .
Joulukuussa 2014

Huolestuneen läheisen viesti
Hei,
Anteeksi, etten pystynyt jäämään kurssille. Mulla on viimeinen reilu vuosi ollut tosi rankkaa eikä huonot uutiset tunnu loppuvan. Jouduin aloittamaan kokopäivätyön pari viikkoa sitten ja se tarkoittaa sitä, että joudun lopettamaan tienraivauksen. Lisäksi on epäilys vakavasta sairaudesta. En ole kertonut siitä vielä kenellekään, edes lapsille, joten en pystynyt puhumaan siitä tänään kasvotusten. Näiden lisäksi vielä lukematon määrä pienempiä vastoinkäymisiä, jotka ovat vieneet minulta voimat.
Joka tapauksessa halusin kertoa siitä N:n sairaudesta, koska haluaisin varmistua, että se on tiedossa, kun tehdään päätöksiä.
N:llä on suuria vaikeuksia keskittyä keskusteluun, tämä on varmasti näkynyt [oikeus]komiteassa syyskuussa viime vuonna [2013]. Nykyään hänelle on määrätty avustaja vähänkään tärkeämpiin keskusteluihin.
Minun oli vaikea jo silloin viime vuonna ymmärtää, että katuva erotetaan. N on myös osoittanut katumuksensa käymällä koko ajan, tähän asti, säännöllisesti kokouksissa. Hän anoi takaisin elokuussa ja sai nyt joulukuussa vastauksen, että odota vaan. Nyt kun sairaus tiedetään, niin tuntuu kohtuuttomalta, ettei hänelle vieläkään osoiteta armoa. Tässä linkki, jossa kerrotaan oireista. - -  
Kaikkia oireita N:llä ei tietenkään ole. [Tämän aivotoimintaan vaikuttavan sairauden] allehan laitetaan suuri joukko erilaisia sairauksia.
Mutta nyt jätän asian veljien ja Jehovan käsiin. Eniten stressaa tämä oma tilanne ja yritän nyt keskittyä siihen, että saan itseni edes jonkinlaiseen kuntoon.
t. X



Veli vanhimman vastaus
Moikka X
Hoidetaan asiaa eteenpäin. Yritä sinä jaksella. Jehova kyllä kannattelee. Olisi kiva nähdä, jos jaksat tulla huomenna.
t. Y



Maaliskuussa 2015

Hei,
Haluaisin kysäistä, onko tämä N:n asia edennyt mitenkään.
Nyt on puolitoista vuotta kulunut erottamisesta, N käy kokouksissa ja elelee omaa yksinäistä arkeaan, koska ei voi olla kenenkään kanssa tekemisissä. Tilannehan on se, että N on eläkkeellä sairaudestaan, joten hänellä ei ole edes työn kautta ihmiskontakteja.
Miten pitäisi edetä? Voiko N hakea uudelleen takaisin? Milloin? 

N oli ymmärtänyt veljien puheesta, että vähään aikaan ei kannata hakea. Tuntuu aika erikoiselta viestiltä. Voiko se pitää paikkansa?
Viime aikoina kokouksissa on ollut paljon tuhlaajapoikavertauksesta. Täytyy sanoa, että vähän ahdistaa kuunnella ohjelmia siitä, kuinka armoa osoitetaan heti kun katuu ja samaan aikaan päällä on tilanne, jossa asia ei ihan näin tunnu olevan. 

t. X


Veli vanhimman vastaus
Moikka X
Ymmärrän huolesi N:n suhteen. Ikävää, että hänellä on sairaus joka rajoittaa hänen toimintaa. Ymmärrän, toivoisit, että N pääsi pian takaisin toimintaan. Veljet varmasti tekevät parhaansa asian hoidossa ja pyhä henki kyllä ohjaa asioiden kulkua. Armoa on, kun veljet ottavat yhteyttä ja kannustavat erotettua palaamaan ja oikaisemaan asiat Jehovan kanssa.  
Silloin kuin poikkeama on suuri vanhurskauden tieltä, myös vaaditaan aikaa, että poikkeaman määrän palaa takaisin sekä asenteeltaan että toimilta. Täytyy myös huomioida ystävien tunteet asiassa. Luota siihen, että asia on täysin Jehovan ja Jeesuksen hallinnassa. Sitä ohjausta veljellinen kuuntelevat ja sitä mekin haluamme. N voi itse ottaa yhteyttä veljiin, jos hänellä on siihen tarvetta. Odotetaan Jehovaa tässä asiassa ja pidetään itsemme lähellä Jehovaa.
Jaksamista sinulle
t. Y


Jatkoviesti edelliseen
Ikävä kyllä [seurakunnan] veljet eivät ole ottaneet yhteyttä N:n, eivätkä minuun. [Seurakunnan] veljet eivät kertaakaan kysyneet minulta, miten voin. Mietin monesti, että mitähän ihmiselle pitää tapahtua, että joku huolestuu.  
- - Itse koen kyllä, että mukana taitaa olla erään veljen henkilökohtaista suuttumusta. Huomasin sen selvästi. Lisäksi tietysti veljillä ei ollut tietoa N:n sairaudesta, kun asiaa käsiteltiin. - - hän ei sairaana ikävä kyllä osaa tai uskalla lähestyä niin kuin pitäisi.  - - pääkoppa ei toimi niin kuin normaalilla.
Mutta ok, jätetään asia tähän. Ei tarvitse vastata. Toivotaan että N kestää.
t. X


Veli vanhimman vastaus
Moikka
Ikävä kuulla, että veljet eivät ole huomioineet sinua ja kyselleet vointiasi. Pyydän veljiä tekemään siten. Jaksamista kovasti sinulle ja Jehovan kannattavaan tukea.
t. Y

. . .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti