maanantai 19. elokuuta 2019

Vartiotorniseura syöksykierteessä?

Olen seurannut Jehovan todistajien yhteisöä aktiivisesti eri medioiden kautta noin parikymmentä vuotta. Kuluneena aikana on nähtävissä suuria muutoksia.  Jäsenmäärä on Suomessa ja monessa muussakin maassa selkeässä laskusuunnassa. Lapsia ja nuoria on yhä vähemmän, vastaavasti ikäihmisten ja lapsettomien aikuisten määrä lisääntyy. Painettujen julkaisujen määrä on kutistettu minimiin. Kenttätyötä on helpotettu ja toimintaa siirretty nettiin. Omaisuutta realisoidaan rankalla kädellä. Valtakunnansaleja ja konventtihalleja on myynnissä ympäri maailman.

Todistajien yhteisöä on alettu myös kritisoida avoimesti useasta eri aiheesta ja syystäkin. Yleisimmin keskusteluun on nostettu karttaminen, henkilötietojen väärinkäyttö monin eri tavoin sekä rikosasioiden käsittely (raiskaukset sekä pedofilia). Niitä on puitu yhteisön sisällä, mikä tarkoittaa sitä, ettei rikosepäilyjä tai edes seurakunnan vanhimmistolle tunnustaneita rikoksiin syyllistyneitä jäseniä ilmoiteta viranomaisille.

Kummalliseksi salailutoiminnan tekee se, että Vartiotorniseura on tuominnut vastaavan käytöksen vuosikymmenten ajan silloin kun kyseessä on ollut joku toinen uskonnollinen yhteisö.

Vartiotorni (todistajien pääjulkaisu) toteaa: "Sadat lapset, joita Yhdysvaltain katoliset papit ovat menneiden viiden vuoden aikana ahdistelleet, ovat kärsineet vakavia tunneperäisiä vaurioita, sanovat vanhemmat, psykologit, poliisit ja asianajajat, joita tapaukset ovat koskettaneet. Sukupuolinen moraalittomuus on mustannut monien Suuren Babylonin pappien maineen.
(Vartiotorni 1988 15/12)                                                                     *Suuri Babylon = kaikki muut kristilliset uskonnot

Sama Vartiotorni kysyy artikkelin lopussa yhdeksäntenä kysymyksenä seuraavasti: "9. Mistä moraalittomista tavoista Suuren Babylonin papit ovat tulleet surullisen kuuluisiksi?"

Tänään, kolmekymmentä vuotta tuon edellä mainitun artikkelin jälkeen voidaan hyvällä syyllä kysyä. Mistä Vartiotorniseura on tulossa surullisen kuuluisaksi?
Valitettavasti vastaus kysymykseen on pedofilia.
Todistajien valtakunnansali maallisten mullistusten keskellä.
Viimeisten vuosien aikana julkisuuteen on tullut useita oikeusjuttuja ja selvityksiä. Laajin niistä lienee Australian tutkintakomissio joka löysi yli tuhat hyväksikäyttötapausta, joita ei ollut ilmoitettu viranomaisille.

Vuonna 2018 Vartiotorniseuralle määrättiin useita korvauksia. Näistä esimerkkinä Montanassa Yhdysvalloissa peräti 35 miljoonaa dollaria: Yle: "Jehovan todistajien järjestön on maksettava 35 miljoonaa dollaria eli lähes 30 miljoonaa euroa naiselle, johon kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttö peiteltiin yhteisössä. Naisen mukaan seurakunta peitteli tapahtuneen, koska tekijänä oli seurakunnan jäsen."

Kuluvana vuonna viranomaiset ovat alkaneet tutkia todistajien toimintatapoja muun muassa Hollannissa, Belgiassa ja Iso-Britanniassa.
Tuorein juttu on elokuulta 2019. Katseet ovat nyt kääntyneet Jehovan todistajien hallintoelimeen, jota vastaan on nostettu oikeusjuttuja New Yorkissa Yhdysvalloissa.

Oikeusjuttuja on varmasti tulossa lisää. New Yorkin osavaltiossa on vuoden aikaikkuna jonka puitteissa on mahdollista käsitellä myös vanhoja hyväksikäyttötapauksia. Kyseistä lakia on kritisoitu. Yle: "Isot instituutiot kuten katolinen kirkko vastustivat lakialoitetta vedoten 'katastrofisiin taloudellisiin vahinkoihin'."

Miten käy Vartiotorniseuralle? Sen kannalta on todellakin katastrofaalista jos oikeusistuimet eri puolella maailmaa toteavat järjestön syyllistyneen systemaattisesti pedofiilien suojeluun. Kun katolisessa kirkossa on piiloteltu pappien tekoja, todistajien järjestössä salailu on kohdistunut esimerkiksi seurakuntien vanhimmistojen jäseniin.

Lukumääräisesti todistajien yhteisössä on huomattavasti enemmän vanhimpia kuin katolisessa kirkossa pappeja. Australian tutkintakomission luvuista voi päätellä, että pedofiiliongelma todistajien parissa saattaa olla suhteessa jopa huomattavasti mittavampi kuin katolisen kirkon ongelma.

Kestääkö todistajien järjestö mahdollisen tulevan katastrofin? Riittävätkö sillä rahat? Joutuuko hallintoelin vastuuseen opetuksistaan? Jatkuuko omaisuuden realisointi yhä kiihtyvällä nopeudella? Kuinka pitkään järjestö vaikenee ongelmista? Milloin kaikki jäsenet tajuavat, mihin lahjoitusvarat todellisuudessa menevät?

Hämmennystä herättää nimittäin myös se, että tavallinen rivijulistaja ei tiedä pedofiiliongelmasta mitään, ei ainakaan sen laajuutta. Luottamus järjestöön ja sen moraaliseen hyvyyteen on ehdoton. Pahuus on aina "ulkopuolella".
Mutta onko se totuus? Kun pahuutta on todistetusti myös yhteisön sisällä, miksi järjestö kieltäytyy yhä yhteistyöstä viranomaisten kanssa?

Niinkö Jeesus tekisi?

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Konventti, mikä se on?

Jehovan todistajat eivät saa juhlistaa tai viettää perinteistä juhannusta. Niinpä juhannuksen aika onkin heidän yhteisössään mitä parhain viikonloppu viettää omaa kesäjuhlaa. Näitä suuria tuhansien ihmisten kokoontumisia kutsutaan konventeiksi. Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta todellisuudessa vapaaehtoisuus on kuin veteen piirretty viiva.

Eroavatko konventit muiden uskonnollisten yhteisöjen kesäjuhlista? Miten? Olennaista on velvoite osallistua kokoaikaisesti, painotus herkeämättömään tarkkaavaisuuteen, ulkonäkökoodit sekä esimerkillisen käytöksen vaaliminen ja tarkat ohjeet.

Poimin alle muutamia lainauksia (värillinen teksti) kirjastani Vartiotornin varjossa, Toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta, luvusta Konventit - haluamme olla läsnä!
Aiemmin suurimmat konventit olivat nelipäiväisiä, mutta nykyään kesän pääkonventti on kutistunut kolmipäiväiseksi. Ennen tilaisuuksissa oli puheita ja näytelmiä. Nykyään suuri osa materiaaleista tulee tallenteina, jotka esitetään maailmalaajuisesti ja löytyvät myös netistä.

Vaikka konventit ovat useamman päivän mittaisia, jokaisena päivänä tulisi olla paikalla. Ansiotyö ei saa olla este. Jos ei saa vapaata, voi käyttää lomapäiviä: "Kenenkään ei pitäisi jättää mitään konventin ohjelmaa väliin. Olisi virheellistä päätellä, että joku päivä tai edes osa päivästä olisi vähemmän tärkeä kuin muut. Kaikki neljä päivää tulisi käsittää yhdeksi täydelliseksi hengelliseksi ateriaksi, joka kokonaisuudessaan on tarpeellinen hengelliselle terveydellemme ja kasvullemme. Monien täytyy tehdä muutoksia viikoittaiseen aikatauluunsa voidakseen olla läsnä koko konventin ajan. Tämä saattaa merkitä, että sinun on pyydettävä vapaata ansiotyöstäsi tai pidettävä lomaa."

Kirjallisuus kehottaa ponnistelemaan, jotta pystyisi olemaan läsnä koko konventin ajan. Monille huonokuntoisille helteisen juhannusviikonlopun istuminen Messukeskuksessa kauluspaita, kravatti ja puku päällä saattaa vaatia melkoisia ponnisteluja. Naiset sentään saavat olla hame päällä, kunhan asu on tarpeeksi peittävä.
Mutta miksipä ei uhrautuisi, kun osallistuja palkitaan "varmalla siunauksella".

Jumala palkitsee ne, jotka ovat joka päivä mukana konventeissa. Hengellinen terveys saattaa vaarantua, jos ei ole koko aikaa läsnä: "Oletko suunnitellut olevasi läsnä kaikki neljä päivää? Torstaina kello 13.30 alkavasta ensimmäisestä ohjelmajaksosta lähtien aina sunnuntai-iltapäivällä pidettävään loppurukoukseen asti meille esitetään tärkeää tietoa, joka on välttämätöntä hengelliselle terveydellemme. Älä jää pois yhdestäkään ohjelmajaksosta, vaikka tämä saattaakin vaatia sinulta joitakin henkilökohtaisia uhrauksia. Jos ponnistelet vilpittömästi ollaksesi läsnä ja teet sen hyväksi kaikki tarpeelliset järjestelyt, niin Jehova siunaa sinua varmasti."

Luonnollisesti kokouksista tai konventeista ei saa sanoa mitään kielteistä. Todistajien omista julkaisuista löytyy vain ylistystä. Kritiikkiä kuulee yleensä vain yhteisön jättäneiden suusta, kun vihdoin saa puhua julki aidot, aiemmin piilotetut tunteensa.

En ole minkään muun uskonnollisen yhteisön julkaisuista löytänyt ohjeistusta aikuisten ihmisten nukkumaanmenoajoille. Konventtiohjeista löytyy jopa sellaisetkin.

"Piirikonventissa läsnä oleminen suo meille erinomaisen tilaisuuden nauttia miellyttävästä seurasta. Mutta myöhään yöhön jatkuvat vierailut ystäviemme luona voivat vaikeuttaa pääsyämme ajoissa konventtiin seuraavana päivänä. Paljon huolta ja harmia voi aiheutua siitä, että pääsemme aamulla liikkeelle myöhään ja joudumme pitämään kovaa kiirettä. Jottei näin kävisi, on hyvä määrätä järkevä nukkumaanmenoaika. Kun aikataulusta pidetään tiukasti kiinni, niin kaikki ehtivät todennäköisemmin nukkua riittävästi ja ovat valmiita nousemaan ajoissa seuraavana päivänä.” 

Nukkumaanmeno-ohjeiden ohella löytyy myös muita käytösohjeita.

Lievästi hämmentää, että konventtiväkeä täytyy opettaa myös siinä, miten hotelleissa tulee käyttäytyä.
Eikö todistaja kohtele kaikkia ihmisiä arvokkaasti ja kunnioittavasti, jos häntä ei neuvota tekemään niin?


"Jos majoitumme hotellissa, on hyvä muistaa kohdella sen henkilökuntaa arvokkaasti ja kunnioittavasti. Jos olemme liian vaativia tai jätämme huoneen siivottomaan kuntoon, saattaa hotellin johdolle jäädä Jehovan todistajista huono kuva - - .

Lisää tietoa jehovantodistajuudesta ulkopuolisen ja entisten todistajien silmin katsottuna voi lukea edellä mainitusta kirjastani Vartiotornin varjossa, joita löytynee lähimmästä kirjastostasi.
(Helsingin alue - linkki Helmet-kirjasto)