Onko sinulla tapana arvioida lukemiasi kirjoja "tähdittämällä"? Itselläni huikea lukukokemus saa viisi tähteä, hyvä neljä, tavanomainen kolme, ihan ok kaksi ja vaivoin läpi kahlattu teos yhden tai puolikkaan tähden. Entäpä ne omalaatuiset kirjat, joiden arvioimisessa tähdet vaihtuvat kysymysmerkeiksi? Millaisia ne ovat?
Löysin muutama viikko sitten kirjastosta tietokirjan Kummat kirjat. Aihe kiinnosti ja uutuuskirjan takakansitekstikin oli houkutteleva. Siinä luki näin:
"Kirjastojen varastoissa, kirpputoreilla ja antikvariaattien alahyllyillä lymyää outoja pamfletteja, kuin humalassa kirjoitettuja muistelmia ja tolkullisen kerronnan hylänneitä romaaneja.
Kummat kirjat esittelee pysyvästi hyllyn taakse pudonneita opuksia. Älyttömien teosten lisäksi kirja pureutuu kirjallisuuden kummallisuuksiin. - - "
Idea ja alkuosa kirjasta vaikutti hyvältä. Tosin pohdin, olisiko pitkiä kirjalistoja voinut ryhmitellä loppuun omiksi luvuikseen. Symbolien, kuvien ja useiden erilaisten fonttien vuoksi listaukset tekivät kokonaisuudesta jokseenkin rikkonaisen tuntuisen.
Kirjoittajat olivat keränneet mielenkiintoisia otteita ja hyviä oivalluksia vanhoista tietokirjoista ja kaunokirjallisuudesta. Esimerkiksi Musta magia -kirjakaksikosta oli valittu seuraavanlainen parannusohje:
"Etsikää heinikosta hepokatti, eli iso heinäsirkka ja ottakaa siltä yksi sen muna, ja laittakaa se kipeän korvan päälle, esim. teipin avulla, niin voitte olla varmoja, että korvanne pian paranee."
Lukemisen edetessä mielipide Kummista kirjoista alkoi muuttua kielteisempään suuntaan. Aloin pohtia, että kirjailijoilla lienee ollut paljon hauskempaa käsikirjoitusta työstäessään kuin keskimääräisellä lukijalla valmista kirjaa lukiessaan.
.JPG) |
| Kummat varpaat |
Mitä pitemmälle Kummia kirjoja luin, sitä enemmän huomasin alapäähuumoria ja
tekohauskuutta. Teosten nimistä väännettiin vitsiä myös silloin, kun sitä
ei ollut. Erityisesti kristillisten kirjojen kohdalla,
kirjailijoilta ja viime kädessä kustannustoimittajalta olisi toivonut jonkinlaista hienovaraisuutta ja tilanteen tajua.
Esimerkkinä hienovaraisuuden puutteesta, luvusta seksi löytyy alaluku härskeimmät kirjannimet. Siihen on kerätty kolmisenkymmentä teoksen nimeä, jossa on käytetty
verbiä tulla. Listaan on poimittu muun muassa Suomen lähetysseuran
vuonna 1974 julkaisema kirja Minä tulen pian, Johanneksen ilmestyksen selitys seurakunnalle. Kohdasta löytyy useampia muitakin hengellisiä kirjoja.
???
Vastaavasti luvussa päihteet on Minna Taatilan käsityöaiheinen kirja Kuosittelu (1996). Kirjan esittelytekstissä kerrotaan:
"Perustietoa kaavoituksesta, peruskaavojen käytöstä, yksilöllisestä vartalon mittojen ja muotojen huomioon ottamisesta sekä kuositteluohjeita. Teos on tarkoitettu oppikirjaksi korkeakouluasteelle sekä ammattioppilaitoksissa ja käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksissa opiskeleville."
Taatilan kirjan nostamista päihdeluvun kirjalistalle perustellaan Kummissa kirjoissa seuraavasti: "Kuosittaa: nauttia huomattavia määriä päihteitä - - (Urbaani Sanakirja)."
Sinänsä hyvä, että "vitsi" selitettiin, sillä enpä tiennyt tällaista merkitystä aiemmin. Tai vaikkapa niin ikään huumekirjojen listalla oleva Metropolia ammattikorkeakoulun kustantama tietokirja Tiloissa ja pilvessä. Kokemuksia uusien oppimisympäristöjen kehittelystä. Hulvatonta.
Millainen kirja herättää sinussa ärtymystä tai myötähäpeää? Tai onko vastaasi tullut lukukokemuksia, jotka ovat jääneet mieleesi yksinomaan outoutensa takia?
