Kirja - Jonakin päivänä kaduttaa

Minttu Vettenterä aiheutti suurta kohua  Enkeli-Elisan nimeä kantavalla tarinallaan. Vettenterän kirja Jonakin päivänä kaduttaa kertoo tarinan 15-vuotiaasta Elisasta, joka teki itsemurhan jatkuvan koulukiusaamisen seurauksena. 

Kirjan kertojana toimii Miksu, Elisan isä, joka on itse entinen koulukiusaaja. Elisan tarina esitetään "fiktiivisenä tarinana tosielämän ihmisistä ja tapahtumista", mutta Helsingin Sanomat asetti artikkelissaan koko Elisan olemassaolon kyseenalaiseksi. Artikkelin seurauksena nousi suuri kohu, joka eteni aina poliisitutkintaan saakka.

En ollut kuullut Enkeli-Elisasta ennen HS Kuukausiliitteen artikkelia. Kirjoitus herätti kiinnostuksen Vettenterää ja hänen kirjaansa kohtaan. Kimmoke tämän arvion kirjoittamiseen on Ei kiusata -yhdistyksen vuoden 2012 toimintasuunnitelman kohta, jossa "Jonakin päivänä kaduttaa" kirjaa jaettaisiin kouluille ja kirjastoille yhteensä 1000 kappaletta. Mielestäni kyseistä kirjaa ei tulisi missään nimessä jakaa kouluille eikä antaa yläasteikäisen nuoren luettavaksi. Ei ainakaan siinä tapauksessa jos kyseinen nuori on masentunut tai itsetuhoinen. Kirja ei tarjoa minkäänlaista ratkaisua ahdistuneelle. Päin vastoin se kuvaa itsemurhan kiiltokuvamaisena tapahtumana ja tarjoaa oman käden kautta tapahtuvaa lähtöä yhtenä vaihtoehtona ahdistavassa elämäntilanteessa olevalle.

Kirja on itsemurhaa glorifioivan teemansa lisäksi epäkristillinen, epälooginen (ristiriitainen jopa itsensä kanssa) sekä Vettenterän omien lausuntojen kanssa. Henkilöhahmot ovat stereotypioita, tunneskaala liioiteltu ja kirjan kieli paikoin alatyylistä. Juoni on poukkoilevaa. Ajallisesti teksti pomppii nykyhetkestä kymmenien vuosien takaisiin muistoihin. Kirjassa on myös lukuisia kysymyksiä herättäviä omituisuuksia.

Kun kaiken muun lisäksi tässä vaiheessa on tiedossa se, että henkilöhahmot ja tapahtumat ovat kirjailijan omasta päästä syntynyttä kiusaamisfantasiaa, en suosittele kirjaa kenellekään muulle kuin Enkeli-Elisasta ilmiönä kiinnostuneelle henkilölle ja mahdollisille tutkijoille.
Haluaisinkin kysyä Vettenterältä itseltään, mikä tämän kirjan tarkoitus ja sanoma hänen mielestään on.

Itsemurhan glorifiointi: Tämä asia on tuotu esille jo useassa kirjoituksessa. Elisa esitetään kauniina vainajana peiton poimuihin kääriytyneenä enkelinä, vaikka todellisuudessa lääkkeillä tehty itsemurha ei olisi kaunista katsottavaa.

Myös "Miksu" haaveilee itsemurhasta. Ensin kuvaillen lapsuuttaan ja haluaan hypätä ikkunasta vanhempien alkoholismin ja väkivaltaisuuden takia. Myöhemmin Miksu toteaa, että olisi lähtenyt itse Elisan perään ottamalla yliannostuksen, jos poliisi ei olisi vienyt lääkkeitä pois.

Miksun kiusaamaksi kuvattu "Henna" toteaa kirjassa, että jossain tapauksessa kuolema voi olla jopa elämää parempi vaihtoehto. "En epäile hetkeäkään, etteikö minulle olisi ollut parempi tehdä sama, mutta minä olin liian raukka ja jäin tähän maailmaan vain olemaan. (...) Joskus vain olisi parempi olla kuollut." Lisäksi kirjassa kuvataan yksi itsemurhayritys kun Henna, yrittää päättää päivänsä. (Onneksi hän päättää yllättäen soittaa Miksulle ja tämä pelastaa hänen henkensä.) Niin ikään Miksun kiusaamaksi kuvattu "Marko" kertoo, että ilman hyvää harrastustaan, musiikkia, hänkin olisi voinut tehdä itsemurhan.

Kirjan opetus itsetuhoisuudesta on seuraavanlainen: Itsemurha on ratkaisu silloin kun on paha olla. Joskus on parempi olla kuollut kuin elossa. Hyvä harrastus voi pelastaa kiusatun nuoren tekemästä itsemurhaa.

Hautajaisista tehdään kaunis draama. Elisan arkkua pidetään kirkossa auki. Sikäli mielenkiintoinen ajatus, mutta Minttu lienee unohtanut että Elisa on ollut kuolleena kolme viikkoa. Lisäksi on huomioitava, että Elisalle olisi tehty ruumiinavaus. Enpä usko, että lapset olisivat tuoneet pehmopupuja Elisan vierelle arkkuun. Kolme viikkoa vanha operoitu ruumis kun ei ole enää kaunis näky ja ruumis alkaa haista.
Surijoita täynnä oleva kirkko leikkii laululeikkiä Jumalan kämmenellä -virren mukana. Ei ihan uskottavaa.

Kirjan muita epäloogisuuksia: Löytäessään lapsensa kuolleena isä ei soita hätänumeroon. Elisa nukkui suurimman osan öistä vanhempien sängyssä. Minttu, hei  Elisa oli tarinasi mukaan jo 15-vuotias.
Kuka säilyttää kännykässä kiusaajien lähettämiä solvauksia? Rehtori valittelee sureville vanhemmille opettajapulaa. Yläasteella olevat keinuvat välitunnilla. Opettaja kutsuu yläasteikäisiä lapsiksi ja opettaja kohtelee heitä kuin pieniä lapsia: "Lapset istuivat yksikerrallaan siihen mihin opettaja heidät ohjasi."

Miksu löytää Facebookista kaikki kiusaamansa henkilöt, vaikka muutaman sukunimi on vaihtunut. Koko joukko asuu edelleen samassa kaupungissa. Yksi kiusatuista "Henna" ei ole käynyt ulkona eikä ole tavannut ainoatakaan miestä kymmeneen vuoteen. Entisen kiusaajansa, joka on syyllinen kaikkeen, hän kuitenkin suostuu tapaamaan. Miksu muistaa miten Mintun aineita luettiin aina koulussa, ja kuinka Kalle oli lääpällään Minttuun jo ekalla luokalla. Toisin kuin Vettenterä väittää, kirjan mukaan Miksu on ollut Mintun kanssa samalla luokalla tai ainakin ollut samoilla äidinkielentunneilla.

Miksu asuu kerrostalossa, mutta auton sabotoiminen ja naapuritalot kuvataan ikään kuin kyse olisikin omakotitalosta. Kuinka paljon kananmunia tarvitaan, jotta punainen auto peittyy maitomaiseen kelmuun? Miksi Miksu kastelee itsensä läpimäräksi autoa pestessään? Onko tarkoitus, että hänet kuvataan normaalijärkiseksi ihmiseksi?

Väkivallasta: Elisaa potkitaan, kirjat kastellaan, kiusaaminen on jokapäiväistä, mutta vanhemmat eivät huomaa mitään. Elisa on aina iloinen ja hymyilee kotona, vaikka koulussa elämä on helvettiä.  

Sini, joka on myös yksi kiusatuista, kertoo toivoneensa kaikki kuluneet vuodet Miksun halvaantumista kaulasta alaspäin.

Miksu kuvataan väkivaltaiseksi: "... joskus musta tuntuu, että mä haluaisin mennä ja niksauttaa niskat poikki jokaiselta, joka sanoi Elisalle rumasti ..." Myös Riikka kuvataan väkivaltaisena, kiroilevana ääliönä: "Ne kaikki ansaitsisi kuolla sen vuoksi mitä ne teki Elisalle. Ihan niin kuin kaikki nekin, jotka kiusasivat mua koulussa."

Teologisia kummallisuuksia: Diakonissa ei kotikäynnillä Elisan kuoleman jälkeen pystynyt itkultaan sanomaan yhtään kokonaista lausetta. Kylläpä on harvinaisen epäpäteväksi kuvailtu kirkon työntekijä. Mintulle tiedoksi, että diakonissa on koulutettu työssään kohtaamaan kuolevia ja vainajien omaisia. Jos tämä olisi ollut naiselle liian henkilökohtainen juttu, joku toinen diakonissa tai diakoni olisi hoitanut asian. 

Kuolleista ihmisistä ei luterilaisen opin mukaan tule enkeleitä. Kuollut ei seuraa tapahtumia pilven reunalta (tämä liittyy osin kuoleman romantisointiin). Jumala ei rankaise kiusaajaa sillä, että tappaa kiusaajan oman lapsen. Mitä tarkoittaa "enkelin putoaminen"?

Yhteenveto:
En löytänyt tekstistä positiivista sanomaa, enkä ansioita, joiden takia suosittelisin kirjaa kenellekään. Jos asteikko on yhdestä viiteen tähteen, niin annan yhden tähden mielikuvituksesta ja siitä, että niin moni uskoi kirjan olevan totta silloin kun ei vielä tiennyt totuutta.