Tietokirja - faktaa vai fiktiota?

Kirjoittaessani käsikirjoitusta Henkisyyden harhapoluilla luin useita uushenkisyyteen liittyviä teoksia, jotka herättivät kummastusta. Erikoisia kirjoja saattaa tulla vastaan myös silloin, kun olettaa tarttuvansa aivan tavalliseen "luotettavan oloiseen" tietokirjaan. Harvemmin eteen tulee tietokirja, joka on tarkoituksellisesti osin mielikuvituksen tuotetta, mutta sitä ei kerrota lukijalle. Niitäkin on.

---

Yksi ihmetystä herättäneistä kirjoista tuli vastaan käsikirjoitukseni Ahdas arki työstämisvaiheessa loppuvuonna 2021. Kirja oli Nonmarittajat keräilypyörteessä, kirjoittajana Niklas Åke. Olin lukenut paljon hoardauksesta ja keräilypakosta kertovia teoksia ja oletin Normarittajat keräilypyörteessä -kirjan olevan asiallinen tietokirja, faktatietoa keskittyen tavaran vähentämisen sijaan keräilyyn. 

Mitä pitemmälle Nonmarittajia luin, sitä enemmän ihmettelin. 

Koska kirjassa kerrotut esimerkit vaikuttivat jokseenkin yliampuvilta ja moni tietokirjan tieto arvelutti, päätin kysyä kirjan kustantajalta:

"Heips, teen käsikirjoitusta hamstraamisesta ja luen parhaillaan Niklas Åken kirjaa Nonmarittajat. Kiinnostaisi tietää, onko hän kirjassa vakavissaan. Ts. järjestääkö hän oikeasti kursseja keräilystä (netistä en sellaisia löytänyt), vai onko kirja jonkinlaista parodiaa?"

Kustantajalta tulleessa vastauksessa todettiin näin: 

"Kirjailijan oma näkemys on, että kirja on pastissi-parodia, joka sisältää runsaasti faktatietoa keräilystä ja keräilijöistä ja joka liikkuu faktan ja fiktion välimaastossa." 

Kustantajan kommentti selitti tekstistä heränneet kysymykseni. Tosin en saanut vastausta siihen, onko jotain keräilykursseja olemassa vai ei. Jatkoin vielä keskustelua, mutta seuraavaan kommenttiini ei tullut enää vastausta:

"Heips, kiitos vastauksesta. Tällaista arvelinkin. Toisaalta löysin jotain oikean tuntuista asiaa, toisaalta meni joissain kohdin todella pahasti överiksi. Senpä vuoksi mietin, että koko kirjan täytyy olla jonkinlainen vitsi. Olisi ollut ehkä hyvä mainita parodiajutusta takakansitekstissä, niin lukija osaisi suhtautua juttuihin oikealla tavalla. Nyt jäi lähinnä hämmentynyt olo."

Missään kohden kirjaa ei siis mainittu, että kirja olisi osittain kirjailijan mielikuvitusta eikä tekstistä pysty millään tavalla erottamaan faktaa fiktiosta. Jokainen kirjassa oleva tarina saattaa siis olla joko totta, täysin keksittyä tai mitä tahansa siltä väliltä.  

Kustantaja olisi voinut selventää asiaa takakansitekstissä vaikka yhdellä lauseella. Tällaisenaan kirja herättää ihmetystä. 

 

Minä ajattelen, että jos teosta markkinoidaan tietokirjana, sen pitäisi sisältää tietoa, ei satuja ja tarinoita. Mielikuvituksen tuotteille on omat hyllynsä ja jos haluaa sekoittaa näitä kahta kirjallisuuden lajia keskenään, se tulisi kertoa myös kirjan lukijalle ja ostajalle.

---

 

---