torstai 1. joulukuuta 2022

Tietokirja - faktaa vai fiktiota?

Kirjoittaessani käsikirjoitusta Henkisyyden harhapoluilla luin useita uushenkisyyteen liittyviä teoksia, jotka herättivät kummastusta. Erikoisia kirjoja saattaa tulla vastaan myös silloin, kun olettaa tarttuvansa aivan tavalliseen "luotettavan oloiseen" tietokirjaan. Harvemmin eteen tulee tietokirja, joka on tarkoituksellisesti osin mielikuvituksen tuotetta, mutta sitä ei kerrota lukijalle. Niitäkin on.



Yksi ihmetystä herättäneistä kirjoista tuli vastaan käsikirjoitukseni Ahdas arki työstämisvaiheessa loppuvuonna 2021. Kirja oli Nonmarittajat keräilypyörteessä, kirjoittajana Niklas Åke. Olin lukenut paljon hoardauksesta ja keräilypakosta kertovia teoksia ja oletin Normarittajat keräilypyörteessä -kirjan olevan asiallinen tietokirja, faktatietoa keskittyen tavaran vähentämisen sijaan keräilyyn. 

Mitä pitemmälle Nonmarittajia luin, sitä enemmän ihmettelin. 


Koska kirjassa kerrotut esimerkit vaikuttivat jokseenkin yliampuvilta ja moni tietokirjan tieto arvelutti, päätin kysyä kirjan kustantajalta:

"Heips, teen käsikirjoitusta hamstraamisesta ja luen parhaillaan Niklas Åken kirjaa Nonmarittajat. Kiinnostaisi tietää, onko hän kirjassa vakavissaan. Ts. järjestääkö hän oikeasti kursseja keräilystä (netistä en sellaisia löytänyt), vai onko kirja jonkinlaista parodiaa?"

Kustantajalta tulleessa vastauksessa todettiin näin: 

"Kirjailijan oma näkemys on, että kirja on pastissi-parodia, joka sisältää runsaasti faktatietoa keräilystä ja keräilijöistä ja joka liikkuu faktan ja fiktion välimaastossa.

Kustantajan kommentti selitti tekstistä heränneet kysymykseni. Tosin en saanut vastausta siihen, onko jotain keräilykursseja olemassa vai ei. Jatkoin vielä keskustelua, mutta seuraavaan kommenttiini ei tullut enää vastausta:

"Heips, kiitos vastauksesta. Tällaista arvelinkin. Toisaalta löysin jotain oikean tuntuista asiaa, toisaalta meni joissain kohdin todella pahasti överiksi. Senpä vuoksi mietin, että koko kirjan täytyy olla jonkinlainen vitsi. Olisi ollut ehkä hyvä mainita parodiajutusta takakansitekstissä, niin lukija osaisi suhtautua juttuihin oikealla tavalla. Nyt jäi lähinnä hämmentynyt olo."

Missään kohden kirjaa ei siis mainittu, että kirja olisi osittain kirjailijan mielikuvitusta eikä tekstistä pysty millään tavalla erottamaan faktaa fiktiosta. Jokainen kirjassa oleva tarina saattaa siis olla joko totta, täysin keksittyä tai mitä tahansa siltä väliltä.  

Kustantaja olisi voinut selventää asiaa takakansitekstissä vaikka yhdellä lauseella. Tällaisenaan kirja herättää ihmetystä. 
 
Minä ajattelen, että jos teosta markkinoidaan tietokirjana, sen pitäisi sisältää tietoa, ei satuja ja tarinoita. Mielikuvituksen tuotteille on omat hyllynsä ja jos haluaa sekoittaa näitä kahta kirjallisuuden lajia keskenään, se tulisi kertoa myös kirjan lukijalle ja ostajalle.




 


keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Kummat kirjat - kummallista huumorintajua

Onko sinulla tapana arvioida lukemiasi kirjoja "tähdittämällä"? Itselläni huikea lukukokemus saa viisi tähteä, hyvä neljä, tavanomainen kolme, ihan ok kaksi ja vaivoin läpi kahlattu teos yhden tai puolikkaan tähden. Entäpä ne omalaatuiset kirjat, joiden arvioimisessa tähdet vaihtuvat kysymysmerkeiksi? Millaisia ne ovat?



Löysin muutama viikko sitten kirjastosta tietokirjan Kummat kirjat. Aihe kiinnosti ja uutuuskirjan takakansitekstikin oli houkutteleva. Siinä luki näin:

"Kirjastojen varastoissa, kirpputoreilla ja antikvariaattien alahyllyillä lymyää outoja pamfletteja, kuin humalassa kirjoitettuja muistelmia ja tolkullisen kerronnan hylänneitä romaaneja.
Kummat kirjat esittelee pysyvästi hyllyn taakse pudonneita opuksia. Älyttömien teosten lisäksi kirja pureutuu kirjallisuuden kummallisuuksiin. - - "

Idea ja alkuosa kirjasta vaikutti hyvältä. Tosin pohdin, olisiko pitkiä kirjalistoja voinut ryhmitellä loppuun omiksi luvuikseen. Symbolien, kuvien ja useiden erilaisten fonttien vuoksi listaukset tekivät kokonaisuudesta jokseenkin rikkonaisen tuntuisen. 

Kirjoittajat olivat keränneet mielenkiintoisia otteita ja hyviä oivalluksia vanhoista tietokirjoista ja kaunokirjallisuudesta. Esimerkiksi Musta magia -kirjakaksikosta oli valittu seuraavanlainen parannusohje:

"Etsikää heinikosta hepokatti, eli iso heinäsirkka ja ottakaa siltä yksi sen muna, ja laittakaa se kipeän korvan päälle, esim. teipin avulla, niin voitte olla varmoja, että korvanne pian paranee."

Lukemisen edetessä mielipide Kummista kirjoista alkoi muuttua kielteisempään suuntaan. Aloin pohtia, että kirjailijoilla lienee ollut paljon hauskempaa käsikirjoitusta työstäessään kuin keskimääräisellä lukijalla valmista kirjaa lukiessaan. 

Kummat varpaat

Mitä pitemmälle Kummia kirjoja luin, sitä enemmän huomasin alapäähuumoria ja tekohauskuutta. Teosten nimistä väännettiin vitsiä myös silloin, kun sitä ei ollut. Erityisesti kristillisten kirjojen kohdalla, kirjailijoilta ja viime kädessä kustannustoimittajalta olisi toivonut jonkinlaista hienovaraisuutta ja tilanteen tajua.

Esimerkkinä hienovaraisuuden puutteesta, luvusta seksi löytyy alaluku härskeimmät kirjannimet. Siihen on kerätty kolmisenkymmentä teoksen nimeä, jossa on käytetty verbiä tulla. Listaan on poimittu muun muassa Suomen lähetysseuran vuonna 1974 julkaisema kirja Minä tulen pian, Johanneksen ilmestyksen selitys seurakunnalle. Kohdasta löytyy useampia muitakin hengellisiä kirjoja.

???

Vastaavasti luvussa päihteet on Minna Taatilan käsityöaiheinen kirja Kuosittelu (1996). Kirjan esittelytekstissä kerrotaan:

"Perustietoa kaavoituksesta, peruskaavojen käytöstä, yksilöllisestä vartalon mittojen ja muotojen huomioon ottamisesta sekä kuositteluohjeita. Teos on tarkoitettu oppikirjaksi korkeakouluasteelle sekä ammattioppilaitoksissa ja käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksissa opiskeleville." 

Taatilan kirjan nostamista päihdeluvun kirjalistalle perustellaan Kummissa kirjoissa seuraavasti: "Kuosittaa: nauttia huomattavia määriä päihteitä - - (Urbaani Sanakirja)."

Sinänsä hyvä, että "vitsi" selitettiin, sillä enpä tiennyt tällaista merkitystä aiemmin. Tai vaikkapa niin ikään huumekirjojen listalla oleva Metropolia ammattikorkeakoulun kustantama tietokirja Tiloissa ja pilvessä. Kokemuksia uusien oppimisympäristöjen kehittelystä. Hulvatonta.


Millainen kirja herättää sinussa ärtymystä tai myötähäpeää? Tai onko vastaasi tullut lukukokemuksia, jotka ovat jääneet mieleesi yksinomaan outoutensa takia?





 

 

maanantai 21. marraskuuta 2022

Neljä kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokasta 2022

Kirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat vuodelle 2022 on valittu. Tänä vuonna ajattelin testata kaunokirjallisuuden ehdokkaita lukemalla niitä niin pitkälle kuin intoa riittää. Mututuntumalla ne ovat usein niin erikoisia / taiteellisia, etteivät ne käy juurikaan yksiin oman kirjallisuusmakuni kanssa. Katsotaan, miten käy.

Huomioithan, että alla oleva teksti sisältää mainoslinkkejä. Ne on merkitty *-merkillä.


Valitsin testiin ehdokkaat, jotka löytyivät BookBeatista. Aloitin Marja Kyllösen Vainajaisista. (Bookbeatin arvostelussa keskiarvo 3.2). Kyllösen kirjan kieltä oli kuvailtu omintakeiseksi ja jäljittelemättömäksi, joten osasin odottaa, ettei lukukokemus olisi aivan tavanomainen.

Jaksoin lukea Vainajaisia viitisen sivua. Parin ensimmäisen sivun aikana vastaan tuli muun muassa seuraavia verbejä: nutista, tursottaa, teiskata, letkauttaa, lieskata, kimpuroida, lengotella, lontostaa, tillistellä, nyytittää, kiikkerehtiä, nalkottaa, lankata, töytyyttää ... Kielelliset kiemurat tuntuvat tälle päivälle sen verran raskailta, että siirryn saman tien kokeilemaan seuraavaa ehdokasta.

Seuraavat kaksi kirjaa olivat BookBeatissa samoilla pisteillä. Avasin ensin Sami Tissarin Krysan (keskiarvo 4). Kertojan äänenä on mies, ja ainakin alussa tarina kulkee takaumasta toiseen. Tunnustan, etten ole takaumien ystävä. Luin Tissaria jonkin verran pitemmälle kuin Kyllösen kirjaa. Jos maailmantilanne olisi toinen, olisin saattanut jatkaa vielä pitemmälle. Neuvostoliitto kirjan tapahtumapaikkana ja venäjänkieliset nimet alkoivat kuitenkin ahdistaa. Katsoin viisaammaksi vaihtaa seuraavaan kirjaan.

Olli Jalosen kirjan Stalker-vuodet (keskiarvo 4) aihe ja miesnäkökulma eivät olisi saaneet minua tarttumaan kirjaan, jos se ei olisi Finlandia-ehdokkaana. Teksti vaikutti sujuvalta ja kohtalaisen vetävältä. Mutta pysähdys tuli viiden prosentin kohdalla Jalosen kuvaillessa tilannetta, jossa päähenkilö kohtaa Jehovan todistajia rautatieasemalla.

"- - kummallisia otsikoita Jumalan polttavasta tulesta, pelastavista taivaaseen kuljettavista pilvistä" - - "Kun MAAILMANLOPPU tulee, oletko SINÄ valmiina SIIHEN?" - - "hymähtelin lyhyitten artikkelien lapsellisuuksille ja opetuksille, joissa kaikissa kuljettiin kohti taivasten valtakuntaa."

Ei, ei. Aihetta vähemmän tuntevalle luku olisi mennyt varmasti helposti läpi. Vuosia todistajien oppia kolunneena jäin kaipaamaan tähän lukuun faktantarkistusta. Jehovan todistajat eivät opeta taivaaseen kuljettavista pilvistä. He uskovat maanpäälliseen paratiisiin. Todistajat eivät puhu maailmanlopusta vaan tämän aikakauden lopusta (vanhempi termi tämän asiainjärjestelmän päättyminen). He eivät "kulje kohti taivasten valtakuntaa". Heidän opissaan vain 144 000 valittua menevät taivaaseen.

Viimeiseksi siirryin Iida Rauman kirjaan Hävitys (arvostelujen keskiarvo 4,2). Päähenkilön nimeäminen pelkällä kirjaimella A häiritsi omaa lukukokemusta, mutta on tehokeinona varmasti muutoin ok. "A kuuli, A sanoi, A kiiruhti, A istahti, A säpsähti". Lukeminen vaati keskittymistä myös pitkien ja polveilevien virkerakenteiden vuoksi.

"Sade oli tihentynyt, maisema oli samea, ja kun A oikaisi pimeän joutomaan poikki Turku-Helsinki-junanradan meluvallin suuntaiselle Joukahaisenkadulle, hän iski jalkateränsä johonkin kovaan, kipu kiiri varpaista sääreen, käsi tavoitteli turhaan tukea, hän kaatui rähmälleen asfalttiin." ... 

Testin tulos: Kaksi kirjoista jäi lukulistalleni toistaiseksi. Rauman kirjaa luin 9 %. Jalosen kirjassa pääsin kohtaan 18 %. Aika näyttää, jatkanko pitemmälle. Kumpikaan kirja ei herättänyt sellaista intoa, että olisi singahtanut marraskuun synkeässä pimeydessä lukulistani kärkeen.

Valitettavasti Heikki Kännön ja Eeva Turusen kirjoja ei löydy BookBeatista. Niihin pitänee tutustua jossain vaiheessa kirjaston kautta, kun pahimmat varausruuhkat hellittävät.

 


*Kokeile BookBeatia ilmaiseksi klikkaamalla tästä. Linkin kautta pääset kokeilemaan BookBeatia maksutta 30 päivän ajan, jos et ole kokeillut BookBeatia aiemmin. ”Huomaa että linkin etu koskee vain uusia BookBeat-käyttäjiä”


Oletko sinä lukenut tämän vuoden kaunokirjallisuuden ehdokkaita? Tempasiko joku täysillä mukaansa? Ketä veikkaat voittajaksi?      :-)

 

 

tiistai 25. lokakuuta 2022

Ahdas arki - Asuuko naapurissasi hamstraaja?

 



Huoneisto oli vaarallinen asujalle itselleen ja koko kerrostalolle. Suurimpia ongelmia olivat tavarakasojen ja pölyisten sähkölaitteiden muodostamat palovaara ja palokuorma. Tilassa oli paljon paperitavaraa. Hallitsemattomasti kaatuvat tavararöykkiöt voisivat haudata asujan alleen.” -

 

Suomestakin löytyy ”himohamstraajia”, joiden kodit ovat tavarakaaoksen vallassa. Ahdas arki -kirjaan on haastateltu lukuisia ihmisiä, jotka joko elivät itse ahdasta arkea tai joiden lähipiirissä oli hoardaaja. Omaiset kärsivät tavarakaaoksesta usein huomattavasti enemmän kuin hamstraaja itse. Keräilypakkoa sairastava ei kykene hahmottamaan tilannettaan. Tai jos hän tiedostaakin ongelman olemassaolon, hän ei näe sitä niin pahana kuin ulkopuolinen. 

”Oma koirani ei miellä vanhempieni asuntoa sisätilaksi, vaan on pissannut siellä, vaikka se ei sitä missään muualla sisällä tee. Ruokalautasia ja homehtuneita tähteitä alkoi vähitellen löytyä yhä laajemmalta alueelta. Asunto haisee kerrostalon rappukäytävään saakka. Vanhemmat eivät huomaa sitä itse.”
Hamstraajasta koti tuntuu lähes normaalilta, vaikka tavarakasojen alle peittyneessä sängyssä ei voi nukkua eikä täydessä pesuhuoneessa peseytyä, rojun valtaamaa ruokapöytää ei ole voinut käyttää vuosikausiin. Ainoa toimiva ruuanlaittoväline saattaa olla mikroaaltouuni, eikä sekään välttämättä mahdu enää keittiöön.

Moni kamppailee ahtaan arjen kaaoksessa. Oma tai läheisen hamstrausongelma voi herättää huolta, häpeää, turhautumista, epätoivoa ja jopa vihaa. On tärkeä ymmärtää, että useimmiten kyseessä on todellinen mielenterveyden häiriö, keräilypakko. Oudolta vaikuttava käytös ei olekaan laiskuutta tai välinpitämättömyyttä.

Keräilypakko ei ole yksiselitteinen asia. Yleensä tilanne etenee ja pahenee ajan myötä. Hamstraajasta riippuen ongelman laajuus vaihtelee. Haastavimmissa tapauksissa kaaos näyttäytyy rajuna jo eteisessä. Jos hamstraaja asuu pientalossa koko piha voi olla täynnä rojua tai vanhoja autoja. Lievemmissä tapauksissa satunnainen kyläilijä ei havaitse mitään poikkeavaa varsinkaan, jos ei näe komeroihin tai ovella suljettuihin makuuhuoneisiin.

”Esineitä katoaa koko ajan. Joskus palkkasin vanhempien asuntoon ammattisiivoojan ja tämä oli lajitellut tavarat aiheittain. Halpoja lukulaseja löytyi yhdestä huoneesta 22 kappaletta.”

Toivon että uusin tietokirjani lisää ymmärrystä siitä, mistä hamstraushäiriössä on kyse ja miten laajasti se vaikuttaa yksilön toimintaan. Samalla se auttaa tunnistamaan ilmiön ja rohkaisee apua tarvitsevia etsimään toimivia ratkaisuja tilanteen selättämiseksi.