perjantai 30. marraskuuta 2012

Rautaiset rakastajat, arvostelu

Kirjoittelin muutamia aikoja sitten lyhyen yhteenvedon Helsingin Sanomien henkilöjutusta, jossa käsiteltiin objektiseksuaali Erika Eiffeliä, naista joka avioitui symbolisesti Eiffel-tornin kanssa. Hesarin artikkelissa mainittiin, että toimittaja Janne Flinkkilä oli kirjoittanut kirjan aiheesta. Niinpä klikkasin itseni paikallisen kirjaston sivulle ja varasin teoksen Rautaiset rakastajat itselleni.
Raapustan tähän jonkinlaisen yhteenvedon kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista.

Olin painotuoreen opuksen ensimmäinen varaaja, eikä kestänyt montaakaan päivää, kun kirjasto ilmoitti varauksen olevan noudettavissa. Kirja ei ole kaikkein ohuimmasta päästä. Se on melkoisen tiivistä tekstiä ja sivumäärä nousee hippusen yli kolmensadan.
Helsingin Sanomien artikkeli oli herättänyt monenlaisia mielikuvia joten tartuin teokseen jokseenkin skeptisin ja ennakkoluuloisin ajatuksin.

Ensimmäisten lukujen kohdalla lukeminen oli hidastempoista. Sivuilla vilisi saksankielisiä ja englanninkielisiä nimiä. Välillä tekstin lomassa oli neljästä viiteen riviä lainauksia englanninkielisistä sanoituksista. Kieliä hallitsevalle ne eivät tuota ongelmaa, mutta mietin itsekseni sitä, kuinka hankalasti avautuva kirja on näiltä osin vähän vanhemmalle kieltä taitamattomalle lukijalle.
Neljännestä luvusta löytyy faktatietoa. Kirjoittajan ote muistuttaa paikoitellen tietokirjan kirjoittajaa. Tietopuolinen aines on tervetullutta, mutta rikkoo hieman henkilökuvan rakentumista. Kirjasta voi poimia vaikkapa määritelmät "ekoseksuaalille" ja "agalmatofilialle". Jätän tarkoituksella termit avaamatta ja herättämään mielikuvitusta tai vaihtoehtoisesti lisäämään kiinnostusta tarttua Flinkkilän kirjaan.


Vähitellen ensimmäisten lukujen jälkeen Flinkkilän ote aiheeseen saa syvyyttä. Viidennestä luvusta eteenpäin kirja imaisee minut mukaansa. Yllättäen kirjan tunnelma vastaa hyvää romaania henkilöhahmoineen ja tapahtumineen. Erika kertoo rikkinäisestä lapsuudestaan ja avaa elämästään hyvin kipeitäkin traumoja. Keittiöpsykologin asenteella voisi "tehdä päätelmiä", että ihmissuhteissaan pettynyt, lapsuudessa hyväksikäyttöä kokenut ihminen inhimillistää ja ottaa turvakseen suuria vakaita objekteja, joiden olemassaoloon voi luottaa toisin kuin ihmisiin. Teksti herättää runsaasti pohdintaa, joissain kohdin tunnen myötätuntoa ja jopa kiukkua pienen Erika-tytön puolesta.

Paikoitellen kirjaa lukiessaan jää ihmettelemään, voiko jonkun ihmisen elämä olla oikeasti ja aidosti näin mielenkiintoista, kuin elokuvaa. Pääsy ilmavoimiin, vuodet Japanissa miekkataiturina, mestaruudet jousiammunnassa ja monet muut kirjan esille nostamat Erikan elämänvaiheet herättävät hämmästystä ja kunnioitusta.

Kirjan loppuosa on sujuvaa. Teksti on kokonaisuutena selkeää ja kieliopillisesti nautittavaa. Janne Flinkkilä osaa selvästi kirjoittamisen jalon taidon. Aiheen tasolla hän ei lähde mässäilemään erikoisilla seksuaalisilla taipumuksilla. Sellaista tekstiä odottava lukija tulee pettymään. Kirja on hyvin asiallinen ja korrekti. Erika Eiffel kuvataan lämmöllä ja tekstistä vaistoaa hänen ja kirjoittajan välille syntyneen ystävyyden. Rautaiset rakastajat on asiallinen, pohtiva ja empaattinen teos Erikan maailmasta.

Kaltaisilleni elämäkerroista pitäville, vähän vanhemmille henkilöille kirja on varmasti positiivinen yllätys. Alun käynnistysvaikeuksia ja paikoin hieman runsaslukuista vieraskielistä tekstiä lukuun ottamatta antaisin kirjalle viidestä tähdestä vähintäänkin neljä ja puoli. Ehkäpä laittaisin vielä plussankin päälle.
Kirja on mielestäni vähintäänkin hyvä, jos se on pakko lukea yhdessä illassa. Tämä oli.
Kiitos empaattisesta otteesta kirjailijalle.     :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti