maanantai 17. kesäkuuta 2013

Vanhoillislestadiolaiset suurperheet

Monenlaisia ajatuksia risteilee mielessäni. Millaista olisi elää parisuhteessa äitinä ja antaa ruumiinsa oman hengellisen yhteisön hallittavaksi? Mitä ajatuksia on sen nuoren naisen mielessä, joka kävelee alttarille tulevan miehensä käsipuolessa tietämättä, saako hän viisi, kymmenen tai viisitoista lasta? Tuleva elämäntehtävä on jatkaa Luojan luomistyötä ja synnyttää lapsia herätysliikkeeseen taivasta varten. 
Näitä asioita olen pohtinut paljon viime kuukausina.

Kirjoittelen parhaillaan muistiinpanoja kirjasta Tuoreet oksat viinipuussa; vanhoillislestadiolaisuus peilissä.  Kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta vanhoillislestadiolaisesta elämäntavasta ja liikkeen hengellisistä kysymyksistä. Olen löytänyt tekstistä monta hyvää oivallusta ja voin lämpimästi suositella sitä jokaiselle, joka on kiinnostunut vanhoillislestadiolaisuudesta. Uskon, että kirjasta on apua myös liikkeen jättäneille sekä niille, jotka pohtivat raamatullisia taustoja yhteisönsä normeille ja elämäntapavaatimuksille.

Olen tekemässä Vuokko Ilolan kanssa kirjaa vanhoillislestadiolaisesta perhe-elämästä. Tarkoitus on nostaa esiin juuri sitä puolta vanhoillislestadiolaisuudesta, joka jää usein pimentoon tai koetaan ristiriitaisena. Toisin sanoen julkisuuteen välitetty kuva tasapainoisista ja onnellisista suurperheistä ei jokaisen vl -perheen kohdalla kohtaa todellisuutta. Me toivomme, että tulevan kirjan kautta näkyisi se kokonaisuus ja myös ne kipupisteet ja vaikeudet, joita SRK:n kirjallisuus ei kerro. Tarkoituksemme ei ole repiä rikki vanhoillislestadiolaisen opin perusteita, vaan tuoda helpotusta niiden väsyneiden, masentuneiden ja uupuneiden elämään, jotka kokevat huonommuutta omasta jaksamisestaan äitinä, isänä tai suurperheen kasvattina, joka ei ole uskaltanut perustaa omaa perhettä yhteisön lisääntymisvaatimusten vuoksi.

Jos haluat auttaa meitä tässä työssä, ota yhteyttä ja kerro oma tarinasi sellaisena kuin olet sen elänyt ja kokenut iloineen ja suruineen. Toivomme yhteydenottoja suurperheiden isiltä, äideiltä ja lapsettomuuden valinneilta yksinäisiltä, vanhoillislestadiolaisuuteen kasvaneilta ihmisiltä. Kysymykset voi pyytää myös anonyymisti, eikä niiden pyytäminen edellytä vastaamista. Kysymykset nähtyäsi, voit rauhassa pohtia, haluatko vastata niihin.

Luottamuksella, Aila.

  
Tässä alla on vielä pari lainausta yllä mainitusta kirjasta. 

Tuoreet oksat viinipuussa: "Vanhempien jaksaminen ja mielenterveysongelmat suurissa perheissä on nostettu mukaan viimeaikaiseen keskusteluun. Julkisuudessa käyvät keskenään ristiriitaista vuoropuhelua positiiviset lehtikirjoitukset suurista perheistä, joissa ilolla otetaan vastaan jokainen syntyvä lapsi, ja toisaalta keskustelupalstojen väsyneet suurperheiden vanhemmat ja ehkäisykysymyksessä painostuksen kohteeksi joutuneet, jotka toivovat herätysliikkeen viralliselta johdolta keskustelua ja väljennyksiä ehkäisykieltoon." (s.140)

Tuoreet oksat viinipuussa: "Ehkäisykiellon asiallista käsittelyä julkisuudessa vaikeuttaa se, että herätysliikkeiden jäsenten henkilökohtaiset kokemukset isosta perheestä ovat kaikki totta. Monet vanhoillislestadiolaiset vanhemmat jaksavat noudattaa herätysliikkeen oppia, selviytyvät kasvavan perheen kanssa ja suhteuttavat elämäntapansa osaksi nyky-yhteiskuntaa. Ilo syntyvistä lapsista, sosiaalinen ja perhekeskeinen elämäntapa sekä tarkat elämiseen liittyvät normit kuten ehdottoman raittiuden vaatimus suojaavat vanhempia ja lapsia monilta nyky-yhteiskunnan ikäviltä kääntöpuolilta. Toisaalta suuri perhe, elämäntapaan ja työhön liittyvät vaatimukset, jatkuva ehkäisykiellon perustelu ja sosiaalinen kontrolli voivat aiheuttaa kierteen, jossa siunaukseksi puhuttu ja tarkoitettu asia aiheuttaa vanhemmille mielenterveysongelmia ja uupumusta. Monilapsisissa perheissä tällä voi olla tuhoisia seurauksia." (s.141)