torstai 25. joulukuuta 2014

Vuoden vaihtuessa

Vaikka blogin nimi antaa viitteitä siitä, että bloggausvauhti on paljon tavanomaisia blogeja hitaampi, viime kuukausina kirjoitusvauhti on hidastunut entisestään. Syyllisiä löytynee kaksi. Ensimmäinen syy lienee se, että liityin viimein Facebookiin syyskuun alussa ja olen päivittänyt sinne jonkin verran kuluneen syksyn tapahtumia. Toisena hidastavana tekijänä on ollut uusi Jehovan todistajien karttamisoppia käsittelevä kirjaprojektini, joka on vienyt aikaa ja energiaa. Aihe ja saamani tekstit ovat raskaita käsitellä.

Jehovan todistajia käsittelevän kirjan informantteja, eli sähköpostitse kirjaan haastateltuja, on tällä hetkellä 54. (Voin ottaa vielä muutaman henkilön mukaan tammikuun aikana, jos kiinnostuneita löytyy).
Kirja ilmestynee syksyllä 2015.

Loppuvuonna on tapahtunut monenlaista. Eniten tavallisesta arjesta poikkeavia tapahtumia ovat olleet vierailu Aamu-tv:n suorassa lähetyksessä, radiohaastattelut, Helsingin kirjamessut sekä käynti lokakuussa UUT ry:n edustajien kanssa sisäministeriössä tapaamassa ministeri Päivi Räsästä.

Marraskuun yllätys oli kun Usko, toivo ja raskaus valittiin yhdeksi tämän syksyn Tieto-Finlandia -ehdokkaaksi. Kirjasta on tullut paljon myönteistä palautetta ja siitä on tähän mennessä otettu jo kolme painosta. Useimmista kirjastoissa se löytyy varatuimpien kirjojen joukosta. 
Naapurin lammaslaidun auringon laskiessa



















Tapahtumarikas vuosi 2014 alkaa olla lopuillaan. Käsikirjoituksen työstäminen jatkuu lyhyen joulutauon jälkeen. Joulukuussa sain myös kuulla, että Suomen tietokirjailijat ry myönsi projektille apurahaa alkuvuodeksi. Siitä suuret kiitokset jo etukäteen.
Jos jotain olen tähän mennessä kirjailijan työstä oppinut, niin ainakin sen, että harvempi pystyy elämään yksinomaan kirjoitustyöstä saamillaan tuloilla. Tuntipalkkaa ei kannata laskea, jos ei halua pahoittaa mieltään. Nykyään olenkin alkanut pitää kirjailijan työtä yhtenä kutsumusammateista.

Rauhaisaa vuodenvaihdetta ja siunausta tulevalle vuodelle 2015!

maanantai 29. syyskuuta 2014

Palautetta kirjastamme

Kirjamme Usko, toivo ja raskaus on herättänyt kovasti huomiota viime viikkoina. Keskustelua on syntynyt erityisesti vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäpuolella. Kommentteja on tullut laidasta laitaan. Kirjaa on pidetty tarpeellisena ja vaikeiden asioiden esille nostamista tärkeänä.

Myönteisten palautteiden lisäksi meille on tullut myös ikävämpää palautetta. Vuokko on saanut osakseen melkoista ryöpytystä, mutta eniten harmittaa se, miten informanttejamme on kohdeltu. Ihmiset, jotka ovat halunneet jakaa kokemuksiaan ja niiden avulla saada aikaan jonkinlaista muutosta liikkeen oppirakennelmissa, on haukuttu ja heidän mielenterveyttään ja hengellisyyttään on kyseenalaistettu.

On vaikea ymmärtää, että ihmiset, jotka pitävät itseään uskovaisina, lähtevät parjaamaan ihmisiä, joiden elämä on jo muutenkin todella raskasta. Palautteiden perusteella monet hyvin jaksavat superäidit ja isät eivät todellakaan käsitä, millaisella veitsenterällä joissain perheissä eletään.
Uupumus ja ahdistus ovat todellisia, mutta niistä kertovaa pidetään valheellisena ja liikettä mustamaalaavana. Yhteisössä saa nähdä vain yhden ainoan totuuden. Kiiltokuvan kääntöpuolta ei haluta edelleenkään nähdä.

En nimittäin usko, että liikkeen ulkopuolisissa ihmisissä olisi sellaisia, jotka puolustaisivat ehkäisemättömyyttä ja tuomitsisivat äidit ja isät, jotka ovat uupumuksensa ja ahdistuksensa keskellä turvautuneet ehkäisyyn.

Erikoista arvosteluissa lienee se, että moni informanttiemme kimppuun käynyt toteaa, että ei ole itse lukenut kirjaa, eikä edes aio, esimerkiksi siksi  koska se on keskinkertainen ja huono.    :-)


Liitän tähän muutamia kirjastamme tulleita kommentteja (ne on kopioitu kirjoitusvirheineen). Jokainen voinee itse tehdä omat johtopäätöksensä arvostelijoiden osoittamasta "rakkaudellisuudesta ja myötätunnosta" laiminlyötyjä, ahtaalla olevia ja uupuneita haastateltuja kohtaan.
Kirjamme koetaan kiusaamiseksi ja hyökkäykseksi vl-liikettä kohtaan. Näin on siitä huolimatta, ettei sitä ole edes uskallettu tai haluttu lukea:

"Törkeää pilkkaa ja vainoa. - - Milloin yhteiskunta herää ja nämä vaiheeseen jääneet aivopestyt mielenterveys potilaat (tarkoittaa informanttejamme) viedään suljetulle osastolle ja vahvalle lääkitykselle KIUSAAMASTA KUNNIALLISIA IHMISIÄ???"

"En ole lukenut koko kirjaa, mutta noiden referaattien perusteella olen ymmärtänyt, että kirjassa Vuokko Ilola haastattelee lähinnä itseään."

"Ryhmälle (tarkoittaa informanttejamme) en keksi muuta nimeä kuin vaiheeseen jääneet ex- jne.. Tuohon ryhmään ovat pesiytyneet ne ihmiset joilla on juuri niitä ongelmia joista he kirjoja kirjoittavat!"

"Jos nyt pääsin kärryille, niin kaikki (tarkoittaa informanttejamme) kuuluivat liikkeen jättäneisiin hysteerikkoihin."

"Ikävä kyllä kirjan nimi on oikeasti Usko, toivo ja raskaus. Todella säälittävä, provokatiivinen, korni ja suorastaan halventava ilmaisu."

"En aio lukeakaan, koska tunnet teidät uhrit tämän palstan kautta."

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Väärä profeetta?

Profeetta on julistaja tai joissain tapauksissa ryhmä ihmisiä, joka kokee saavansa viestejä Jumalalta. Näitä viestejä kutsutaan profetioiksi. Yleensä profetiat koskevat tulevaisuutta. Ne saattavat varoittaa tulevasta tai kehottaa parannukseen. Moni liittää profetiat ja profeetat Raamatun aikaan, mutta vieläkin on henkilöitä ja ryhmiä, jotka profetoivat ja ennustavat Jumalan nimessä.

Valitettavasti kaikki profetiat eivät ole aitoja. Myös Raamattu varoittaa vääristä profeetoista.
Matt:24:11. "Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta." 
Matt.7:1516. "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. 16. Heidän hedelmistään te tunnette heidät."

Mooseksen kirjassa on kovia sanoja:
5.Moos.18:2022.  "20. Mutta profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tahi puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon.' 21. Ja jos sinä ajattelet sydämessäsi: 'Mistä me tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?' niin huomaa: 22. kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä."
Se tunne kun tietää, että jotain on hullusti, mutta ei hoksaa, että mitä se on?

Mistä erottaa väärän ja oikean profetian? Selkein merkki väärästä profeetasta on se, etteivät ennustukset toteudu.

Jehovan todistajien Vartiotorni -lehdessä 1.4.1972 todistajien järjestö on kertonut olevansa profeetta. Järjestö pitää itseään Jumalan kanavana ja ainoana Totuutena..

Mitä Jehovan todistajat ovat profetoineet? Esimerkiksi Jeesuksen paluun vuosille 1874 ja 1914.
  • Jeesuksen paluun vuodelle 1874: "Kirjoitukset osoittavat selvästi hänen tulemisensa ajaksi vuoden 1874 j.Kr." Vartiotorni 1924.

Alla on muutamia Pasi Turusen kirjassaan Vartiotorni, valtakunta uudessa valossa esille nostamia vuosilukuja ja profetioita:
  • Harmagedonin alkuvuoden 1874 ja päättymisen 1914, Vartiotorni 1892.
  • Pyhien vapautus on tapahtuva joskus ennen vuoden 1914 loppua, Tulkoon Valtakuntasi, Raamatun Tutkisteluja osa 3, 1912.
  • Nykyisten hallitusten hallitusvalta päättyy vuoden 1914 loppuessa, Aika on lähestynyt, 1911.
  • Tasavaltojen katoamisen syksyllä 1920, The Finished Mystery 1917.
  • Vuoden 1918 kevät tuo kristikunnalle tuskankouristuksen, Täyttynyt salaisuus 1919.
  • Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja muinaisten profeettojen paluun maan päälle 1925, Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan, 1920.
  • Jumala tuhoaa ihmiskuntaa hallitsevan turmeltuneen järjestelmän vain muutaman vuoden kuluttua, Herätkää 1968.
  • Kristillinen lähetystyö tullaan viemään päätökseen meidän 20. vuosisadallamme, Vartiotorni 1989.

Ovatko todistajien esittämät profetiat aitoja? Ovatko ne toteutuneet? Eivät.

Turunen kysyykin kirjassaan: "Kuinka monta kertaa profeettana esiintyvä henkilö tai järjestö saa Jumalan arvovaltaan vedoten ennustella oman mielikuvituksensa tuotteita, ennen kuin meillä on oikeus kutsua häntä / sitä vääräksi profeetaksi? Kerran? Kaksi? Kolme kertaa?

Onko Vartiotorniseura sinun mielestäsi oikea vai väärä profeetta?

torstai 7. elokuuta 2014

Uskonnolla rahastaminen

Hengellisissä piireissä liikkuu raha. Terve yhteisö kerää lahjoituksia vain tarpeeseen, on valmis jakamaan omastaan puutetta kärsiville ja tarjoamaan evankeliumia maksutta. Epäterve yhteisö pimittää tulojaan, kerää varoja reilusti yli oman tarpeen, lihottaa johtavien henkilöiden rahapussia ja syyllistää jäseniään jos nämä eivät lahjoita tarpeeksi.

Onko sinun seurakuntasi / uskonnollinen ryhmä, jota tuet taloudellisesti, terve tässä suhteessa? Voit pohtia asiaa kysymällä itseltäsi seuraavia kysymyksiä:

  • Saatko halutessasi tietoa uskonnollisen ryhmäsi rahankäytöstä?
  • Tiedätkö, paljonko johtoasemassa oleville maksetaan?
  • Tiedätkö, kuinka suuri osa tuloista käytetään evankeliointiin / jaetaan seurakunnille / lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen?
  • Tiedätkö, kuinka paljon ryhmälläsi on säästöjä ja sijoituksia?
  • Omistaako seurakuntasi itse käytössä olevat rakennuksensa?
  • Syyllistääkö ryhmä, jos jäsenellä tai osallistujalla ei ole maksukykyä?
  • Myykö ryhmä tuotteita joilla on hyvä kate? 
  • Saako jäsen ryhmältä evankeliointimateriaalia omakustannehintaan tai ilmaiseksi?
  • Velvoitetaanko jäseniä / osallistujia lahjoittamaan rahaa usealla eri tavalla, moniin eri kohteisiin?
  • Oletetaanko, että jäsen ostaa automaattisesti kaikki yhteisön tuottaman kirjallisuuden / tilaa yhteisön julkaiseman lehden?
  • Kannustaako yhteisö / ryhmä tekemään testamentin edukseen, vaikka testamentin tekijällä olisi omiakin perillisiä?
  • Ohjeistetaanko tilaisuuksiin osallistujia siitä, mikä olisi sopiva lahjoituksen määrä? Pidetäänkö kaksikymppistä tai viisikymppistä pienenä rahana? 
  • Kerrotaanko tilaisuuksissa tarinoita henkilöistä, joille on tapahtunut hyviä asioita lahjoitettuaan rahaa yhteisölle?
  • Luvataanko rahaa antaneille terveyttä, menestystä tai Jumalan erityistä huolenpitoa?
Tiedätkö, ketä seuraat ja mitä rahoillasi tehdään?
On selvää, ettei mikään uskonnollinen ryhmä tai yhteisö voi toimia tehokkaasti ilman tuloja. En siis kritisoi sitä, että lahjoituksia kerätään ja kirkollisveroa kannetaan. Ongelma on se, mihin rahaa kerätään ja mitä sillä tehdään. Kannattaa pohtia erityisesti sitä, kuinka paljon jäsenellä on mahdollisuutta vaikuttaa ryhmän rahan käyttöön tai saada edes tietoa siitä, miten rahavirrat kulkevat.

Moni yhteisö toimii epäterveesti. Olen käsitellyt aihetta laajemmin kirjassani Päästä meidät pelosta luvussa Rahan mahti ja taloudellinen hyväksikäyttö. Kipaise lähimpään kirjastoon ja lue lisää tästä aiheesta kirjastani. Voit myös osallistua raha-asioita pohdiskelevaan keskusteluun Henkireikä foorumilla. 

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Päivitys päivityksestä

Huolimatta hehkeistä heinäkuun helteistä, sain yritykseni kotisivut päivitettyä. Suuret kiitokset nuorisolle, joka jälleen kerran avusti ideoimalla ja koodaamalla paketin kasaan. Itse en olisi siihen pystynyt.

Arotronin sivuilta löytyy nyt ajan tasalla olevat tiedot kirjoistani ja tulevista projekteista. Sivuilta löytyy myös tietoa tarjoamistani luennoista ja kursseista sekä linkki keskustelupalstalleni Henkireikään. Keskustelupalstaa olisi tarkoitus viritellä aktiiviseen toimintaan viimeistään uuden kirjan (Usko, toivo ja raskaus) putkahtaessa maailmaan noin kuukauden kuluttua.
Syksyä odotellessa
Todennäköisesti järjestän syyskaudella myös avoimia teemailtoja Lohjalla hengellisen väkivallan aihepiireistä.  Iltojen aikatauluista ei ole vielä tietoa. Lisäilen infoa tänne sekä Arotronin sivuille kunhan saan jossain välissä syksyä palaveerattua aikuistyön pastorin kanssa.

Ne joilla on mahdollisuuksia tulla mukaan Lohjalla järjestettäviin iltoihin, voivat esittää toiveita syksyn iltojen aihepiireistä. Alla on muutamia aiheita, joista olen pitänyt alustuksia vuosina 2010-2014.

Ylihengellistämisen vaarat
Lähimmäisen vakaumuksen kunnioittaminen
Epäterveestä hengellisyydestä irtautuminen
Epäterveet / narsistiset uskonnolliset auktoriteetit
Uskontojen uhrien auttaminen
 
Lahkossa, minäkö?
Sama kirja, monta tulkintaa
Lapsuuden hengellisiä traumoja
Katsaus hengellistä väkivaltaa käsittelevään kirjallisuuteen
Pelon ja syyllisyyden vankina

Uskonnot ja mielenterveysongelmat
Hengellisyys ja narsismi
Uskonnon varjolla tapahtuva hyväksikäyttö
Voiko uskonto olla hengenvaarallinen?
Läheiseni on uskonnon uhri

Jos joku edellä mainittu aihe kiinnostaa, laita viestiä tai heitä kommenttia. Olettaisin, että syksyn iltoja tulee olemaan kerran kuukaudessa syyskuulta joulukuulle.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Raamatuntulkintoja

Raamatusta on moneksi. Sitä luetaan, kunnioitetaan ja siteerataan. Sitä vähätellään, pilkataan ja vihataan. Sen sanomaa voidaan pitää toisaalta totuutena ja aitona, toisaalta taas satuna ja mielikuvituksen tuotteena. Tekstistä noukitaan yksittäisiä jakeita, kappaleita luetaan lukuina ja kokonaisina kirjoina. Moni poimii itselleen mieluisat kohdat ja hylkää epämieluisat.

Raamatun lukijoille on yhteistä tulkitseminen. Jokainen sitä lukeva yksilö, tai yhteisö luo opistaan omanlaisensa. Ja koska Raamattuun tukeutuvia oppeja on monia erilaisia, on tulkintakombinaatioitakin monenlaisia. Mitä vapaamielisemmin yhteisö suhtautuu Raamattuun, sitä useampia tulkintoja samankin seurakunnan sisältä löytyy. Näin on esimerkiksi luterilaisuudessa. Kirkon piiristä löytyy tulkintoja äärilaidasta toiseen, tiukkapipoisista "näin sanoo Herra" vanhoillisista aina "kaikki on sallittua kunhan rakastaa" vapaamielisiin uudistajiin.  

Sitä vastoin yksilöitään kontrolloiva yhteisö ei anna yksilölle minkäänlaista pelivaraa omien tulkintojen tekemiseen. Luonnollisesti tällainen tiukka yhteisö uskoo lukevansa Raamattuaan sortumatta minkäänlaiseen tulkintaan tai selittelyyn. Koska heillä on Totuus, vain muut tulkitsevat. Tällaisessa yhteisössä on yleensä yksi tai useampi henkilö, joilla on hallussaan avaimet selittää Sanaa, menipä selitys sitten syteen tai saveen, sitä on uskottava.

Otetaan esimerkki. Mitä Raamattu opettaa avioerosta?

Luterilaisen kirkon sisällä avioerosta löytyy monenlaista tulkintaa. Vaikka avioliittoa solmittaessa lähdetään oletuksesta, että liitto on elinikäinen, avioeroa ei juurikaan enää paheksuta. Eroaminen ja uudelleen avioituminen käy luterilaisessa kirkossa helposti. Kolmas tai viides avioliitto on yhtä helppoa solmia kuin ensimmäinenkin, jos aiemmasta puolisosta on saatu laillinen ero.

Poikkeuksiakin on. Niitä on myös luterilaisen kirkon sisällä. Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä ei eroa kovinkaan helposti oteta. Ei, vaikka puoliso olisi väkivaltainen tai narsisti. Avioliitossa pysytään, koska on Jumalan ja seurakunnan edessä luvattu pysyä yhdessä kuolemaan asti. 
Jos ero kuitenkin on väistämätön, uutta avioliittoa ei solmita. Vasta entisen puolison kuolema vapauttaa menemään avioon uuden kanssa.

Onko vanhoillislestadiolainen käytäntö julma? Monien mielestä näin varmasti on, mutta se on Raamatun ja Jeesuksen opetuksen mukaista. 

Kunnes kuolema erottaa?
Jeesuksen sanat  Matt.19:9 kirjoitetaan vuoden 1938 Kirkkoraamatussa näin: "Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."

Jehovan todistajat soveltavat Raamattua tältä osin. He pyrkivät välttämään eroja, mutta oikaisevat mutkassa.
He tosin opettavat, että ainoastaan haureellisesta saa ottaa eron, mutta naimisiin meno uuden puolison kanssa on hyväksyttyä vain jos entinen puoliso on tehnyt aviorikoksen. Jos huorintekoa ei ole todistettavasti tapahtunut, naimalupaa ei ole. Kyse on hyvin omaperäisestä tulkinnasta.

Todistajien tulkinta on pahimmillaan johtanut tilanteisiin, joissa entinen puoliso on halunnut "vapauttaa" ex-puolisonsa ja maannut jonkun toisen henkilön kanssa vain siksi, että entinen puoliso pääsisi naimisiin. Jotkut ovat valehdelleet pettäneensä. Jeesuksen opetusta voi siis soveltaa varsin kummallisesti.

Raamatun mukaan eron saa ottaa, jos puoliso pettää, mutta uutta ei saa ottaa jos haluaa noudattaa Jeesuksen ohjetta kirjaimellisesti. Myös Paavalin kirjeissä todetaan, että vasta puolison kuolema vapauttaa uuteen liittoon.

Raamatulla on helppo lyödä. Mitä oikeammassa tuntee olevansa, sitä helpompaa huitominen on. Olennaista olisi muistaa, että synnittömiä ihmisiä ei ole. Jeesuksen mukaan jo toisen ihmisen katsominen himoiten (muun kuin aviopuolison) on huorinteko sydämen tasolla. Tämän tekstin tarkoitus ei ole tuomita tai paheksua uudelleen avioituneita, vaan nostaa esille erilaisia tulkintoja avioerosta, sillä jokaisen yllä olevan kolmen erilaisen tulkinnan sanotaan / uskotaan perustuvan Raamattuun.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Karttamiskirja & Jehovan todistajat

Seuraava kirjaprojektini on lähtenyt liikkeelle mukavasti. Suunnitelmissa on kirja, joka käsittelee Jehovan todistajien karttamisoppia ja sen vaikutusta todistajien järjestön sisällä, yhteisöstä irtautuneissa, irtautumista pohtivissa henkilöissä sekä muissa joita asia koskettaa läheisesti. Haastatteluvastauskirjeitä on saapunut tähän mennessä 25 joista kaksi on tullut Ruotsista. Olen aloitellut sisällön hahmottelua ja alustavan sisällysluettelon ensimmäinen versio on valmis.

Työskentelyyn liittyy monenlaista puuhaa. Aineisto ei taaskaan ole sieltä kevyemmästä päästä. Syksyllä ilmestyvä kirja vanhoillislestadiolaisesta perhe-elämästä oli monin tavoin vaikea työ. En usko, että tämä projekti on yhtään helpompi. Osa entisten (ja muutaman nykyisenkin) Jehovan todistajien kokemuksista ovat koskettavia ja raskasta luettavaa. On vaikea ymmärtää, miten joku voi kutsua oman lapsensa hylkäämistä rakkaudelliseksi teoksi.

Yksi osa kirjaprojektia on lukea aihetta käsittelevää kirjallisuutta. Viimeksi luin Kyria Abrahamsin kirjaa I'm Perfect, You're Doomed. Hyllyssä odottelee lukuvuoroaan useampia aihetta käsitteleviä kirjoja. Ensimmäistä kirjaani (Päästä meidät pelosta) tehdessäni luin Diane Wilsonin kirjan Awakening of a Jehovah's Witness ja voin suositella kyseistä kirjaa kaikille Jehovan todistajien opista ja aiheesta kiinnostuneille.

Onko sinulla kokemusta tai tietoa todistajien karttamisjärjestelmästä tai niin sanotuista oikeuskomiteoista?

Informantteja tarvitaan vielä lisää. Aikaa vastaamiseen on ainakin kuluva heinäkuu ja elokuun alku. Etsin haastateltaviksi henkilöitä useammasta ryhmästä:
1) Entiset Jehovan todistajat
2) Nykyiset Jehovan todistajat, jotka harkitsevat yhteisöstä irtautumista
3) Nykyiset todistajat, jotka kuuluvat järjestöön ja haluavat pysyä todistajina (pitävät karttamista hyvänä asiana)
4) Ulkopuoliset, joilla on ensikäden tietoa karttamisopista ja sen vaikutuksista esimerkiksi puolison, lapsen, sisaruksen, ystävän, potilaan tai asiakkaan (asianomaisen luvalla) tai jonkun muun itse oikeasti tuntemansa tai kohtaamansa henkilön kautta.

Miten voit osallistua? Voit pyytää lisätietoja ohessa olevasta sähköpostistani, tai käydä lukemassa foorumiani Henkireikä. Sieltä löytyvät myös kysymykset jokaiselle yllä luetellulle eri ryhmälle.
 
On käsittämätöntä, kuinka paljon ahdistusta ja pahaa oloa uskonnoilla voidaan aiheuttaa, jos niitä käytetään väärin. Toivon, että kirjani voisivat aiheuttaa edes pieniä liikahduksia sydämissä ja oppien epäterveissä tulkinnoissa. Jos yksikin lukija saa apua ahdistukseensa tai pelkoihinsa, löytää kirjoista vertaistukea tai vastauksia ongelmiensa ratkaisuihin, kirjat ovat saavuttaneet tarkoituksensa.
Karttaminen on julmaa ja yhteisö joka pakottaa perheenjäsenet karttamaan ja hylkäämään toisensa, on julma yhteisö.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Syksyn kirjasatoa odotellessa

Kuulun ehdottomasti kevät- ja kesäihmisiin. Keväinen linnunlaulu, hento viherrys, kesän vehreän luonnon kauneus ja valo, voiko enempää toivoa? Syksy tuo puolestaan hämärän, varisevat lehdet, nihkeän kostean sateen, kuraiset tiet ja vaatteiden alle sekä hiuksiin ryömivät hirvikärpäset. Yöks.
Syksyssä on mielestäni vain hitusen hyviä asioita; ruskan värit ja kesän aikana kypsyvä sato: omasta puusta kerätyt omenat ja kirsikat, kasvimaalta poimitut mansikat, metsän mustikat ja sienet.

Tänä syksynä on muutakin odotettavaa. Puolisentoista vuotta tekeillä ollut kirjamme on vihdoin valmistumassa. Teemme viimeistelyjä kustannustoimittajan kanssa ja muutamien viikkojen päästä projekti on paketissa. Voi jäädä odottelemaan syksyä ja kirjapaketin saapumista.

Uteliaana olen seuraillut kirjastojen aineistokantoja ja huomannut, että tätä uutta kirjaa on tilattu kirjastoihin huomattavasti enemmän kuin esikoistani Päästä meidät pelosta. Joitain varauksiakin kirjasta oli jo tehty, vaikka ilmestymiseen on aikaa useita kuukausia. Mielenkiintoista sinänsä. Toki kiinnostuksen ymmärtää, kun vanhoillislestadiolaisuus on ollut kuluvana vuonna kovasti esillä ja kirjamme sisältö on pitkälle samasta aiheesta kuin Pauliina Rauhalan Taivaslaulussa, sillä erotuksella, että meidän kirjassamme kertojina toimii yli kolmekymmentä oikeaa ihmistä. Joku voi ehkä ajatella, että yritämme käyttää hyväksi Rauhalan saamaa julkisuutta, mutta totuus on, ettei meillä ollut aavistustakaan Taivaslaulusta, kun käynnistimme kirjaprojektimme.
Näin vain sattui käymään, jos sattumiin uskoo. Itse uskon, että tällä kirjalla on tarkoituksensa.

Tulevan kirjamme kansikuva on ollut netissä jo jonkin aikaa. Jollain tavalla tykästyin heti tähän kanteen, kun näin sen ensimmäistä kertaa. Kuva sopii kirjan sisältöön kuin nenä päähän. Ja väreistäkin pidän. Kustantajalle ja kannen kuvittajalle kiitokset!

tiistai 13. toukokuuta 2014

Kartettuja ja karttajia? Ei, ei , ehei.

Loma loppui lyhyeen. Viime viikolla mediaan nousi aihe Jehovan todistajien karttamis- ja oikeuskomiteakäytännöistä. Keskustelu kävi jokseenkin lämpöisissä tunnelmissa puolin ja toisin. Suurinta närää kyseisen yhteisön entisissä jäsenissä näytti herättävän Jehovan todistajien tiedottajan Veikko Leinosen väitteet, ettei karttamista tapahtuisi.

Jos Leinonen olisi myöntänyt suoraan, että kyllä me kartamme entisiä jäseniämme ja ohjeistamme kirjallisuudessamme välttelemään heidän seuraansa mahdollisuuksien mukaan, mediakohun seuraukset olisivat jääneet huomattavasti pienemmiksi. Rehellisyys olisi siis kannattanut. Tässä kohden niin sanottu "teokraattinen sodankäynti" vei Vartiotorniseuran laivan kiville ja vauhdilla. Teokraattisella sodankäynnillä tarkoitetaan sitä, että totuutta ei olekaan aina ihan pakko aina kertoa, jos ollaan Jumalan (Jehovan) asialla.

Netistä löytyy jopa tallenne, jossa Leinonen itse opettaa seuraavasti:
"Emme ole tekemisissä erotettujen kanssa hengellisissä emmekä muissakaan yhteyksissä. -- Pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?"

Leinosen kiemurtelu ja asioiden selvä vääristely lisäsi löylyä. Entiset kartetuiksi joutuneet todistajat eivät enää suostuneet hymistelemään itsekseen tai vaikenemaan asiasta. Moni ärsyyntyi ja syystäkin. Yksi toisensa jälkeen halusi avautua kokemuksistaan. Veljesseuraan liittyi runsaasti uusia jäseniä. Kokemuksia oikeuskomiteoista lähetettiin Johanneksen pojalle joka puolestaan on välittänyt ne oikeusministerille ja sisäministerille. Asiasta on syntynyt soppa, joka näyttää entisestään sakenevan. "Sakenee sakenemistaan päivänkoittoa kohti näin jt-sanastoa vapaamuotoisesti mukaillen."

Vielä on hämärää, mutta aamu tulee heti yön jälkeen.

Omalla kohdallani Leinosen väitteet aikaansaivat nopean ja yllättävän ketjureaktion. Ensin ärsytti niiden puolesta joita tunnen ja tiedän miten heitä kohdellaan (kartellaan ja hyljeksitään). Sitten ärsytti yleisesti ja tuli olo, että "jotain tarttis tällekin hommalle tehdä". Mutta mitä?
Epäinhimillinen kohtelu tulisi saada tietoon. Kartettujen äänten pitäisi päästä kuuluville. Niinpä heitin kyselyä mahdollisesta kirjasta. Asia sai kannatusta monelta ei taholta, yllättäen jopa kustantajan puolelta. Samaan aikaan otsikoihin nousi joitain yksittäisiä rankkoja kokemuksia oikeuskomiteoissa tapahtuneista väärinteoista. Niinpä oli itsestään selvää, että myös oikeuskomiteat otettaisiin mukaan kirjan aiheisiin.


Kutsu uuden kirjan informantiksi:
Jehovan todistajien karttamis- ja oikeuskomiteapolitiikkaa käsitelevään kirjaan etsitään informantteja.

Voit olla entinen tai nykyinen todistaja, kartettu, karttaja tai olla sitä mieltä ettei kukaan karta ketään. Kerro oma henkilökohtainen kokemuksesi ja mielipiteesi karttamisesta ja oikeuskomiteoista, pidätpä niitä oikeana tai vääränä menettelynä.

Lähetä yhteystietosi sähköpostilla aila.ruoho(ät)arotron.fi  ... Voit lähestyä minua aluksi nimimerkillä, jos et halua paljastaa nimeäsi. Lähetän kysymykset ja voit sen jälkeen päättää, haluatko osallistua kirjan tekoon.

Kirjaan valittujen informanttien on kuitenkin kerrottava minulle oma nimensä ja joitain muita tietoja. Kaikki henkilötiedot jäävät vain minun tietooni. Informantit esiintyvät nimimerkeillä (jokaisella mielellään vähintään kolme eri nimimerkkiä, jotta anonyymiteetti säilyy mahdollisimman hyvin).
Jokainen saa myös tarkistaa tekstinsä ennen kuin se menee toimitettavaksi, ettei lainauksiin jää mitään sellaista, jota ei haluakaan kirjassa olevan.

Kysymyssarjoja on neljä:
1) Jt-yhteisöstä irtautuneet kastetut / kastamattomat ex-jäsenet.
2) Jt-yhteisössä mukana olevat irtautumista pohtivat kastetut / kastamattomat jäsenet.
3) Jt-yhteisössä mukana olevat jäsenet, jotka eivät missään tapauksessa suunnittele pois lähtemistä.
4) Yhteisön ulkopuoliset henkilöt, joilla on omakohtaista ensikäden tietoa asiasta jonkun kartetun tai oikeuskomiteassa olleen omaisen, ystävän tai kohtaamansa henkilön kautta.

Leinoselle erityiskiitokset. Ilman väitteitäsi, että entisiä todistajia ei, ei, ei karteta, tämä kirja ei olisi nyt työn alla.

torstai 3. huhtikuuta 2014

"Syysvauvaa" odotellessa

Olen joskus pohtinut, mitä yhteistä on kirjan syntymällä ja ihmisvauvan syntymällä, odotusajalla ja ensimmäisellä elinvuodella. Prosessista löytyy niin eroja kuin yhteneväisyyksiäkin. Ihmisvauvasta poiketen, kirja saattaa saada alkunsa monenlaisista syistä. Kun itse olen kirjoitellut vain vähän ja nekin vähät ovat tietokirjoja, on luonnollista että tekstit ovat syntyneet halusta saada kerrotuksi omasta mielestä tärkeistä asioista. Toinen motiivi on ollut halu vaikuttaa ja toive siitä, että joku saisi teoksista apua ja neuvoja hankaliin elämäntilanteisiinsa.

Siinä missä vauva kasvaa äidin masussa omia aikojaan, kirjan materiaalin hankintaan saattaa kulua melkoisesti aikaa ja hermoja. Ihmisvauva pyörii ja potkii vatsassa, ja hieman samanlaiselta oudolta myllerrykseltä voi tuntua itseä koskettavan aineiston luku ja analysointi. Joskus voi sattua syvälle ja kipeästi.

Ihmispienokaisen syntyessä ponnistusvaihe ei kestä kauaa. Kirjan syntymästä suurin osa ajasta on ponnistusvaihetta. Välillä näkyy pilkahdus jalasta, toisinaan vilahtaa käsi ja vihdoin näkyy aavistus päästäkin. Tunne on melkoisen upea, kun pää on ulkona, vaikka tietää, että vartalossa menee vielä oma aikansa.

Nimiäisjuhla hoituu yleensä ennen syntymää. Kustantajan tullessa kuvioihin päätetään nimestä ja hiotaan lapsoselle miellyttävä ulkonäkö. Samalla päätetään myös lopullinen syntymäpäivä, sillä kirja syntyy aina kaksi kertaa. Raakaversio pitää kypsyttää ja toimittaa lukukelpoiseksi.

Kirjan taaperovuosi kestää noin vuoden. Sen aikana emo toivoo, että lapsi huomattaisiin. Huonokin huomio on mukavampi kuin ei huomiota ollenkaan. Sydämestä lämmittää, jos joku kertoo lukeneensa kirjan ja saaneensa siitä apua. Kustantaja myös päättää, pidetäänkö pikkuiselle synttäribileitä vai ei. Aina niihinkään ei ole tarvetta varsinkaan jos on emo ensisynnyttäjä ja tuiki tuntematon taatelintallaaja. Rahasta ei kannattane kirjoittamisen yhteydessä edes mainita. Harva kirjoittaa vain rahan takia ja jos kirjoittaakin, niin todennäköisesti tulee enemmän tai vähemmän pettymään.

Syy tähän postaukseen tuli aamuisesta huomiosta, että uusi kirjamme on putkahtanut kustantajan sivuille. Pikkuinen on nimetty ja saanut kasvonsa, mutta ponnistusvaihe on vielä käynnissä. Muutaman viikon päästä alamme olla valmiit luovuttamaan lapsosen kustannustoimittajamme huomaan. Sen jälkeen voi vain huokaista ja odottaa. 

Linkki kustantajan sivulle.

Näinhän se on, kun lapsi sitten joskus lähtee maailmalle. Huokaistaan ja odotetaan, että pärjääköhän se.    :-)

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Haluatko perustaa oman uskonlahkon?

Oletko aina haaveillut omasta uskonnollisesta lahkosta, mutta et oikein tiedä, miten etenisit asiassa. Ei hätää, annan muutamia vinkkejä oman hengellisen yhteisön perustamiseen. Jotta sinun ei tarvitsisi kuluttaa aikaa pohtimalla sääntöjä, olen listannut valmiita käskyjä ja kieltoja, joista voit valita sopivimmat omaan käyttöösi.

Otetaanpa tähän vaikka kieltojen lista. Nämä säännöt ovat kaikki testattuja eri yhteisöjen toimesta varsin toimiviksi ja ovat tälläkin hetkellä käytössä jossain olemassa olevassa hengellisessä ryhmässä. Luonnollisesti mikään yhteisö ei pidä näitä kakkia alla esitettyjä kieltoja tärkeinä. Kullakin on käytössä vain ne, joita pidetään kyseisessä porukassa raamatullisina ja totuutena.

Perustaessasi omaa lahkoasi voit halutessasi ottaa käyttöösi koko listan annin. Olepa hyvä. Tässä ne ovat.

Sinä et saa:
- käyttää korvakoruja
- käyttää ristiä
- värjätä hiuksia
- juoda teetä
- juoda kahvia
- polttaa tupakkaa
- käyttää alkoholia
- pukeutua "neutrimaisesti"
- käyttää liian lyhyttä hametta
- käyttää liian pitkää hametta   (olla epäseksikäs)
- painaa liikaa    (naiset max 17,5 BMI ja miehet max 19 BMI)
- käyttää meikkiä
- viettää joulua, syntymäpäivää, äitienpäivää, isänpäivää, ystävänpäivää
- viettää vappua tai itsenäisyyspäivää
- käydä teatterissa
- nousta seisomaan hautajaisissa kun pappi siunaa ruumiin


- osallistua partioon
- uida uimahallissa
- ottaa tatuointeja
- ottaa lävistyksiä
- arvostella puhujia
- kritisoida omaa uskonyhteisöä
- opettaa miestä (naiset)
- ehkäistä
- harrastaa kilpaurheilua
- tervehtiä luopioita
- pitää siilitukkaa (miehet)
- ajaa ihokarvoja pois



- äänestää vasemmistoa
- öööö   .....   no oikeastaan et saa äänestää ollenkaan
- ottaa avioeroa jos puolisosi ei ole pettänyt sinua  .... tai oikeastaan et saa sittenkään
- opiskella liikaa
- tehdä työtä lauantaina
- tehdä työtä sunnuntaina
- vihata tai olla kiukkuinen
- jättää kymmenyksiä maksamatta
- tanssia
- katsoa televisiota
- olla kasvissyöjä
- tehdä ristinmerkkiä tai ristiä käsiä rukoillessa
- olla eri mieltä kuin yhteisösi
- käyttää mustia vaatteita
- syödä veriruokia
- luovuttaa verta tai ottaa verensiirtoa
- seurustella liian pitkään
- käydä kristikunnan kirkoissa
- käyttää kirjavaa huivia
- käyttää psyykenlääkkeitä
- mennä aseelliseen palvelukseen
- olla ammattimuusikko
- ajatella liikaa, käyttää omaa järkeä ettei se tule uskomisen esteeksi
- kasvattaa partaa tai viiksiä
- ajaa partaa pois .....

Jokainen todennäköisesti tunnistaa yllä olevista kielloista ne, jotka ovat tuttuja omasta hengellisestä yhteisöstä. Vähän vieraammista tavoista voi lueskella vaikkapa kirjastani Päästä meidät pelosta.
Huolimatta siitä, että tänään on aprillipäivä, nuo edellä otetut kiellot ovat täyttä faktaa. Valitettavasti.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Voiko hengellisyyden mitata karvojen määrästä?

Ei parta pahoille kasva, toteaa vanha sananlasku. Useimmille miehille parta kasvaa aivan pyytämättä ja luonnostaan. Vaikka puhutaan parran kasvattamisesta, ei kyse ole aktiivisesta toiminnasta. Parta kasvaa itsestään ja pysyy naamassa kunnes siitä pois ajetaan.

Hengellisessä mielessä parta on mielenkiintoinen aihe. Muutamissa kotoisessa Raamattuun perustuvissa uskonnollisissa yhteisöissä parta tai parrattomuus on keino kontrolloida yhteisön miehiä. Tulkintoja löytyy niin puolesta kuin vastaan. On yhteisöjä, joissa partaa pidetään pahana. Mieheltä saatetaan evätä kasteelle pääsy tai puheoikeus kokouksissa, jos naama ei ole sileäksi ajeltu. Vastaavasti toisessa ryhmässä kielletään parran ja myös muiden ihokarvojen ajaminen.

Loogisesti ajatellen (naisen logiikalla) parran kasvattaminen / kasvaminen on luonnollisempaa kuin sen pois ajaminen. Tuntuu kummalliselta jos parranajoa perustellaan Raamatulla ja samalla uskotaan, että Jumala on luonut ihmisen, siis myös miehen ja hänen partansa. Vai loiko Jumala ihmisen ja parta puolestaan on peräti paholaisen keksintöä? Olisiko miehelle luotu parta vain siksi, että on syntiä "kasvattaa" sitä, varsinkin kun se kasvaa kasvattamatta? Kenen säännöistä on kyse? Jumalanko, todellako?
Kasvaa se "parta" kasvillakin.   :-)
Yhtä ankaralta tuntuu vaatimus siitä, että tullakseen hyväksytyksi hengelliseen yhteisöön, on pakko kasvattaa parta. Raamatulliselta ja luomisteorian kannalta katsottuna kyseinen sääntö olisi kuitenkin loogisempi. Harvemmalle naiselle kasvaa parta, mutta muita ihokarvoja kyllä. Jos kainalokarvoja ei poista, ne rehottavat myös kauniimmalla sukupuolella. Entäpä jos seurakuntasi pastori kieltäisi naisilta kainalo- ja säärikarvojen ajamisen? Sääntö on todellisuudesta eräässä pienessä suomalaisessa uskonnollisessa yhteisössä.


Lainaus kirjastani Päästä meidät pelosta:
" Harva  tuijottaa kummeksuen parrakasta miestä. Ympäristössä on totuttu näkemään enemmän tai vähemmän karvaisia miehiä. Karvaisen naisen asema on hankalampi, ainakin silloin kun naisten karvattomuus on ympäristön normi. Niin kummalliselta kuin se tuntuukin, hengellinen yhteisö voi alkaa kontrolloida jopa naisten karvoituksen määrää. Maitobaarissa alettiin suhtautua ihokarvoihin aivan erityisellä tavalla. Yhteisön normiksi muodostui miesten kohdalla huoliteltu parta ja naisten piti vastaavasti jättää karvansa ajamatta sääristä ja kainaloista. Hiustenkin tuli olla naisilla pitkät. Koska auktoriteettien sanomaan luotettiin, ihokarvojen ajamattomuus hyväksytttiin, vaikka se herätti yhteisön naisjäsenissä kysymyksiä. Varsinkin kesät olivat hankalia. Millaisia vaatteita käyttää kesähelteellä, etteivät ajamattomat kainalokarvat näkyisi muille?
Koska naisten piti antaa säärikarvojen kasvaa, minua tuijotettiin kesäisin. En koskaan täysin tottunut siihen. Surin sitä, että jouduin kärsimään loukkaavista katseista, en pystynyt näkemään siinä mitään hengellistä sankaruutta. Johtaja vakuutti, että pian toiset naiset tulisivat kyselemään evankeliumin perään, kun näkivät meidät näin "vapautuneina". Niin ei koskaan käynyt.
Kiinanruusu, entinen Maitobaarin jäsen
Olisi mielenkiintoista saada opin lanseeraajilta vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Millä tavoin säärikarvojen määrä osoittaa tai osoitti evankeliumin vapauden? Voiko joku ryhmän ulkopuolinen todella pelastua Konsernin jäsenten ajamattomien kainalokarvojen takia?"

Edelleen ihmettelen samaa asiaa. Voiko joku vakavissaan väittää, että hengellisyyttä pystyy mittaamaan ihokarvojen määrästä? Onko joku tullut joskus uskoon nähtyään kanssasisaren ah´ niin vapaat kainalokarvat? Epäilen. Kyse on tässäkin säännössä vain ihmisten manipuloimisesta ja alistamisesta. Karvojen ja hiusten määrä, laatu tai väri ei ole pelastuskysymys. 

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kevään teemaillat

Mitä hengellinen väkivalta on? Mitä tarkoittaa uskonnon uhri? Mistä tuntee epäterveen hengellisen yhteisön? Jos hengellisen väkivallan aihe kiinnostaa, tule mukaan teemailtoihin keskustelemaan. Tarjolla on noin tunnin alustus aiheeseen, jonka jälkeen on mahdollisuus keskusteluun sekä veratistukeen iltateen lomassa.

Tälle keväälle on varattu kolme teemailtaa. Illat pidetään kerran kuukaudessa tiistaisin Mäntynummella Lohjalla.  Tervetuloa mukaan keskustelemaan tai vaikka vain kuuntelemaan.

18.3.2014  Lahkossa?
Mikä neuvoksi, jos epäilee läheisensä olevan uskonnon uhri? Onko mitään tehtävissä? Entä jos oma hengellinen yhteisö ahdistaa? Voiko epäterveestä yhteisöstä irtautua ongelmitta?
 
 
15.4.2014   Sama kirja, monta tulkintaa  
Hengelliset yhteisöt tulkitsevat Raamattua monin tavoin. Miten samasta tekstistä voidaan tehdä kaksi aivan päinvastaista tulkintaa? Kuinka näihin moniin ”totuuksiin” pitää suhtautua? Millaisia vaatimuksia ja sääntöjä eri yhteisöillä on? 


6.5.2014   Lapsuuden traumoja   
Milloin terve hengellisyys muuttuu epäterveeksi? Pitääkö lapsia suojella uskonnollisuudelta? Millaista on kasvaa vanhoillislestadiolaisessa suurperheessä? Entä millaista on lähteä julistajaksi alle kymmenvuotiaana? 

Karussakin kasvualustassa voi syntyä elämää
Osoite on Mäntynummentie 17, 08500 Lohja. Ilta alkaa noin tunnin alustuksella ja keskustelulla klo 18.00. Iltateen jälkeen on mahdollisuus jatkaa keskustelua ryhmässä. Tila on varattu klo 21.00 saakka. Ohjelmassa ei ole hartaudellisia tai julistuksellisia hengellisiä elementtejä (evankeliointia, rukousta, hengellistä musiikkia tms.). Tilaisuus ja iltatee ovat maksuttomia.

Kokoontumiset perustuvat luottamukseen ja siihen, että kunnioitamme osallistujien yksityisyyden suojaa, eikä esille tulleita asioita tai mukana olleiden tietoja kerrota eteenpäin.

Tilaisuudessa on mahdollista ostaa kirjaa Päästä meidät pelosta .