Yllättävä rahalöytö kirpputorilta

Kuuluuko lähipiiriisi yhtään muotifriikkiä, elokuvafriikkiä tai tietokonefriikkiä, persoonia jotka ovat innostuneet, intoutuneet ja osittain omistautuneet harrastuksestaan ja harrastukselleen? Harrastaminen ja keräileminen ei ole pahasta, jos se ei ala muodostua pakkomielteeksi, psyykkiseksi ongelmaksi tai perheen ongelmaksi. Itse tunnustaudun hamsteriksi. Säästän ja kerään kaikkea tarpeellista, vähemmän tarpeellista ja tarpeetontakin, jos vaikka joskus sattuisi tarvitsemaan. Sitä, onko kyseessä jo ongelma, en tiedä.

Tunnustaudun kirjafriikiksi. Kirjat ovat kuuluneet elämääni aina. Lapsena kannoin kirjastosta lukemista kassitolkulla viikottain selkä vääränä. Tuli luettua kaikkea mahdollista saduista seikkailutarinoihin ja scifiin saakka. Nuorempana en ostanut kirjoja. Luin niin paljon, ettei olisi yksinkertaisesti ollut varaa ostaa kaikkea sitä määrää kirjoja, joita tuli luettua. Shoppailevan kirjahamsterin kausi alkoi vasta keski-iässä opiskelujeni myötä. Yllättäen ja salakavalasti hyllyt aloivat täyttyä teologisesta kirjallisuudesta. Lukutottumukset muuttuivat samalla hieman ja romaanit vaihtuivat etupäässä elämäkertoihin ja hengellisiin teoksiin.

Uutena kirjat maksavat maltaita. (Tosin en tiedä, minkä verran maltaat mahtavat maksaa, joskus ovat ilmeisesti maksaneet paljonkin.) Mutta yhtä kaikki, summa summarum, kirjat maksavat. Onneksi ja myös suruksi niitä löytää halvalla kirpputoreilta. Nykyään kun on vallalla kummallinen trendi. Ihmiset eivät enää jaksa lukea kirjoja. Niistä on tullut monille aivan turhia kapineita. Lukemisesta on tullut vanhanaikaista. Niinpä kirpputoreilta löytyy usein aivan uusiakin kirjoja. Sellaisia kappaleita, joista näkyy, ettei niitä ole koskaan vaivauduttu avamaan.

Erään selvästi lukemattoman aarteen löysin eräänä päivänä paikalliselta kirpputorilta, nimittäin Raamatun. (Kuvan Raamattu ei liity tarinaan). Löytämäni Raamattu oli siisti violettikansinen uusi käännös. Nostin kirjan laatikosta ja avasin kannen. Hinta ei ollut paha, neljä euroa. Mieleeni tuli ostaa Raamattu ystävälleni lahjaksi ja aloin selata sitä varovasti. Enpä olisi arvannut, mitä löytyäisin ...

Raamatun väliin oli piilotettu setelinippu. Rahat olivat siistejä sileitä seteleitä ja ne olivat olleet siellä pitkään. Nipussa oli muutamia viidenkymmenen markan seteleitä, parikymppisiä ja ehkä kymppejäkin. En laskenut rahoja. Napsautin kirjan kiinni ja menin kassalle. Sanoin ottavani Raamatun ja näytin rahanippua. Myyjä lupasi toimittaa rahat oikealle omistajalleen ja laittoi ne kuoreen. (Toivottavasti hän oli rehellinen.)

Jälkikäteen harmitti, etten laskenut rahoja. Oletan, että rahat kuuluivat jollekin nuorelle, joka oli saanut Raamatun lahjaksi sukulaiseltaan tai kummiltaan. Omistuskirjoitusta kirjassa ei ollut. Rahojen piilottaja oli varmasti toivonut ja odottanut, että kirjan saaja olisi joskus tarttunut siihen ja lukenut. Rahat olisi ollut helppo löytää avaamalla kirjan. Mutta sitä ei oltu tehty. Raamattu oli viety tarpeettomana kirpputorille. Surullista, mutta ei ainutlaatuista.
 

Keskustelin rahakätköstä myöhemmin Vivamon kirjakirpputorin vapaaehtoisen työntekijän kanssa. Hän sanoi löytäneensä parikin kertaa rahaa kirjojen välistä. Siispä vinkkinä jokaiselle blogini lukijalle. Kannattaa katsoa, lahjaksi saadun kirjan väliin ainakin kerran elämässään.   :-)