Kirjasta apua tupakoinnin lopettamiseen

Huomioithan, että seuraava teksti sisältää mainoslinkkejä. Ne on merkitty *-merkillä. 

 

Löysin kymmenisen vuotta sitten kirjastosta kirjan Stumppaa tähän. Se auttoi minua ymmärtämään paremmin läheisteni nikotiiniriippuvuutta. 

Allen Carrin vanha ja useampanakin erinimisenä painoksena ilmestynyt teos on helppolukuinen ja selkeä. Se on opas, jonka avulla monet ovat päässeet irti tupakasta jopa ilman vieroitusoireita. Carr tietää mistä kirjoittaa, sillä hän oli entinen ketjupolttaja.

Pokkarin ydinopetus on lyhyesti kiteytettynä seuraava: Tupakoinnin lopettava ei luovu mistään. Päinvastoin hän pääsee eroon haitallisesta paheesta, nikotiiniriippuvuudesta. 

Yllä olevalla aukeamalla luetellaan kaikki tupakoinnin edut. 

Jos olet miettinyt savuttomuutta, anna Carrin kirjalle mahdollisuus. Et menetä mitään, jos lainaat kirjan kirjastosta tai luet sen lukupalvelusta. Kirjakaupasta ostettunakin pokkari maksaa suunnilleen saman verran kuin yksi tupakka-aski ja kestää huomattavasti pitempään. Myös jälleenmyyntihinta on parempi. :-)

Vuosien varrella tupakan hinta on noussut merkittävästi. Jos käyttää päivittäin vaikkapa 10 euroa tupakointiin, haihtuu viidessä vuodessa savuna ilmaan hieman yli 18 000 euroa.

Jos on jo päässyt eroon tupakasta fyysisesti, mutta kaipuu tupakointiin on jäänyt kaivertamaan ajatuksiin, kannattaa lukea Carrin kirja. Moni tupakoinnin lopettanut on edelleen mielen tasolla nikotiinin orja. Kirjan avulla on mahdollisuus vapautua viimeisistäkin tupakanhimon siteistä.

Carrin pokkarista on tehty useampia erinimisiä painoksia. Kirjaa löytyy kirjastoista nimillä: Vihdoinkin savuton, Vihdoinkin vapaa tupakasta ja Stumppaa tähän! Sisältö on kaikissa painoksissa sama.

 

Lue tai kuuntele Stumppaa tähän kirja *Bookbeatin kautta

Edellä olevan linkin kautta pääset kokeilemaan BookBeatia maksutta 30 päivän ajan, jos et ole kokeillut BookBeatia aiemmin. ”Huomaa että linkin etu koskee vain uusia BookBeat-käyttäjiä”

 

 

Kaksi kirjaa narsismista

Olen lukenut monta narsismia ja kiusaamista käsittelevää kirjaa. Muutamia viikkoja sitten luin peräkkäin kaksi teosta: Narsisti parisuhteessa, työpaikalla, naapurina, oikeussalissa (kirjoittanut Markku Salo) sekä Sieluani et saa, narsistin uhrista selviytyjäksi (kirjoittanut Minna Rissanen). 

Markku Salon kirja on tietokirja, joka nimensä mukaan kertoo erilaista tilanteista, joissa voi joutua kohtaamaan narsistisen persoonan. Kirjassa on paljon asiatietoa ja tapausesimerkkejä. Kirja on raskasta tekstiä luettavaksi. Salo on erikoistunut hoitamaan oikeusjuttuja, joissa vastapuoli on luonnehäiriöinen tai niin kuin hän itse kuvailee ns. "mahdoton ihminen". Kirja antaa hyvän läpileikkauksen aiheeseen ja persoonallisuushäiriöisten ajatusmaailmaan.

Suosittelen Salon kirjaa erityisesti niille, joilla on työpaikalla tai naapurissa ihminen, jonka kanssa on lähes mahdoton tulla toimeen. Jos kyse on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, teos voi valottaa syitä outoon käytökseen ja tarjota käytännön neuvoja hankalan ihmisen kohtaamiseen.

Minna Rissasen kirja on omakohtainen kuvaus elämästä narsistinen aviopuolison kanssa. Kirja vie lukijansa syvälle uhrin kokemuksiin. Rissanen kertoo hyvin avoimesti elämästään ja arjestaan. Teos valottaa myös hengellisyyden käyttöä narsistisuuden toteuttamisessa uskonnollisessa ryhmässä. Rissasen puoliso oli tiiviisti mukana useissa hengellisissä yhteisöissä ja sai tuhoa aikaan myös niiden kautta syntyneissä ihmissuhteissaan. Rissanen onnistuu kuvaamaan elävästi myös puolisonsa muiden uhrien negatiivisia kokemuksia.

Sieluani et saa oli koskettava lukuelämys. Se kuuluu myös ehdottomasti siihen joukkoon kirjoja, joita on vaikea saada laskettua kädestään ennen kuin koko kirja on luettu. Aihepiirinä narsismi on ahdistava ja synkkä. Rissasen kirjasta kuultaa kuitenkin pohjasävynä toiveikkuus. Hän selvisi kaikista kipeistä kokemuksistaan huolimatta. 

Positiivista arvostusta kuvaa myös se, että Sieluani et saa on ollut vuonna 2011 ehdolla vuoden kristilliseksi kirjaksi.

Rissasen kirja on selkeästi hengellinen. Uskonnollisuutta karttavaa ihmistä voi ahdistaa, kun tekstin lomassa on runsaasti raamatunkohtia. Hengellisyyden takia kirjaa ei kuitenkaan kannata jättää hyllyyn. Raamatunkohdista kiusaantuva voi sujuvasti hypellä niiden yli perustarinan siitä kärsimättä. Toisaalta myönteisesti Raamatusta nouseviin lainauksiin suhtautuva narsismin uhri voi löytää niistä rohkaisua ja lohtua niin kuin Minna Rissanen koki itsekin saaneensa.

 

 

Rautaiset rakastajat, kirja-arvostelu

Kirjoittelin aiemmin lyhyen yhteenvedon Helsingin Sanomien henkilöjutusta, jossa käsiteltiin objektiseksuaali Erika Eiffeliä, naista joka avioitui symbolisesti Eiffel-tornin kanssa. Hesarin artikkelissa mainittiin, että toimittaja Janne Flinkkilä oli kirjoittanut kirjan aiheesta. Niinpä klikkasin itseni paikallisen kirjaston sivulle ja varasin teoksen Rautaiset rakastajat itselleni.
Raapustan tähän jonkinlaisen yhteenvedon kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista.

Olin painotuoreen opuksen ensimmäinen varaaja, eikä kestänyt montaakaan päivää, kun kirjasto ilmoitti varauksen olevan noudettavissa. Kirja ei ole kaikkein ohuimmasta päästä. Se on melkoisen tiivistä tekstiä ja sivumäärä nousee hippusen yli kolmensadan.
Helsingin Sanomien artikkeli oli herättänyt monenlaisia mielikuvia joten tartuin teokseen jokseenkin skeptisin ja ennakkoluuloisin ajatuksin.

Ensimmäisten lukujen kohdalla lukeminen oli hidastempoista. Sivuilla vilisi saksankielisiä ja englanninkielisiä nimiä. Välillä tekstin lomassa oli neljästä viiteen riviä lainauksia englanninkielisistä sanoituksista. Kieliä hallitsevalle ne eivät tuota ongelmaa, mutta mietin itsekseni sitä, kuinka hankalasti avautuva kirja on näiltä osin vähän vanhemmalle kieltä taitamattomalle lukijalle.
Neljännestä luvusta löytyy faktatietoa. Kirjoittajan ote muistuttaa paikoitellen tietokirjan kirjoittajaa. Tietopuolinen aines on tervetullutta, mutta rikkoo hieman henkilökuvan rakentumista. Kirjasta voi poimia vaikkapa määritelmät "ekoseksuaalille" ja "agalmatofilialle". Jätän tarkoituksella termit avaamatta ja herättämään mielikuvitusta tai vaihtoehtoisesti lisäämään kiinnostusta tarttua Flinkkilän kirjaan.

Vähitellen ensimmäisten lukujen jälkeen Flinkkilän ote aiheeseen saa syvyyttä. Viidennestä luvusta eteenpäin kirja imaisee minut mukaansa. Yllättäen kirjan tunnelma vastaa hyvää romaania henkilöhahmoineen ja tapahtumineen. Erika kertoo rikkinäisestä lapsuudestaan ja avaa elämästään hyvin kipeitäkin traumoja. Keittiöpsykologin asenteella voisi "tehdä päätelmiä", että ihmissuhteissaan pettynyt, lapsuudessa hyväksikäyttöä kokenut ihminen inhimillistää ja ottaa turvakseen suuria vakaita objekteja, joiden olemassaoloon voi luottaa toisin kuin ihmisiin. Teksti herättää runsaasti pohdintaa, joissain kohdin tunnen myötätuntoa ja jopa kiukkua pienen Erika-tytön puolesta.

Paikoitellen kirjaa lukiessaan jää ihmettelemään, voiko jonkun ihmisen elämä olla oikeasti ja aidosti näin mielenkiintoista, kuin elokuvaa. Pääsy ilmavoimiin, vuodet Japanissa miekkataiturina, mestaruudet jousiammunnassa ja monet muut kirjan esille nostamat Erikan elämänvaiheet herättävät hämmästystä ja kunnioitusta.

Kirjan loppuosa on sujuvaa. Teksti on kokonaisuutena selkeää ja kieliopillisesti nautittavaa. Janne Flinkkilä osaa selvästi kirjoittamisen jalon taidon. Aiheen tasolla hän ei lähde mässäilemään erikoisilla seksuaalisilla taipumuksilla. Sellaista tekstiä odottava lukija tulee pettymään. Kirja on hyvin asiallinen ja korrekti. Erika Eiffel kuvataan lämmöllä ja tekstistä vaistoaa hänen ja kirjoittajan välille syntyneen ystävyyden. Rautaiset rakastajat on asiallinen, pohtiva ja empaattinen teos Erikan maailmasta.

Kaltaisilleni elämäkerroista pitäville, vähän vanhemmille henkilöille kirja on varmasti positiivinen yllätys. Alun käynnistysvaikeuksia ja paikoin hieman runsaslukuista vieraskielistä tekstiä lukuun ottamatta antaisin kirjalle viidestä tähdestä vähintäänkin neljä ja puoli. Ehkäpä laittaisin vielä plussankin päälle.
Kirja on mielestäni vähintäänkin hyvä, jos se on pakko lukea yhdessä illassa. Tämä oli.
Kiitos empaattisesta otteesta kirjailijalle.     :-)

Kun rakastuu rakennukseen

Luulin olevani jo siinä iässä, jossa tavallinen normipäivän lehtiuutinen ei enää pahemmin hätkähdyttäisi. Erehdyin. Hörppiessäni aamukahvia Hesarin seurassa, sain taas huomata kuinka paljon suuressa maailmassa on asioita, joista tällä teologireppanalla ei ole ollut harmainta aavistusta. Ennen tätä marraskuista aamua en nimittäin tiennyt, että on olemassa myös seksuaalisessa mielessä esineisiin rakastuvia ihmisiä, objektiseksuaaleja.

Kuluvan päivän Helsingin Sanomat kertoo henkilökuvassaan naisesta, joka rakastui Eiffel-torniin. Vuonna 2007 Erika LaBrie solmi symbolisen avioliiton Eiffel-tornin kanssa ja muutti nimensä Erika Eiffeliksi. Erika on yksi objektiseksuaalisista ihmisistä. Hän kokee romanttisia ja seksuaalisia tunteita esineitä kohtaan.

Erikalla on ollut myös muita rakkaussuhteita kuin Eiffelin-torni. Siinä missä tavallisen nuoren ihastus kohdistuu Lasseen tai Lissuun, Erikan ensirakkaus kohdistui Fairbanksin siltaan. Hänellä on ollut suhde myös katanamiekkaan ja jousipyssyyn. Erika toimii vetäjänä objektiseksuaalien nettiyhteisössä, johon kuuluu yli 200 jäsentä ympäri maailmaa.   

Objektiseksuaaleilla voi olla monta samanaikaista rakkautta. Median kohdeltua Erikaa kaltoin, hänen suhteensa tornin kanssa mutkistui ja he etääntyivät toisistaan myös maantieteellisesti. Nykyisin Erika Eiffel asuu Berliinissä. Hän kertoo pitäneensä viimeiset kolme vuotta elämänsä tukipilarina Berliinin muuria. Erika tunnustaa, että suhde muuriin on kestänyt jo yli 20 vuotta.

Naisen tuorein ihastuksen kohde on nostokurki, jonka kuljettajaksi hän on kouluttautumassa. Suhde on Erikan kertoman mukaan vasta tapailun asteella. Toivottavasti uusi rakkauden kohde helpottaa hieman mustasukkaisuusdraamaa Erika Eiffelin ja ruotsalaisen Eija-Riitta Berliner-Mauerin välillä. Eija-Riitta kun on naimisissa Berliinin muurin kanssa.

Tarinasta on julkaistu kirja. Janne Flinkkilän kirjoittama ja Liken kustantama teos on nimeltään Rautaiset rakastajat.